keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Inspiraation lähde?



 

Vanhasta muistikirjastani löytyi kaksi peräkkäistä selittämätöntä muistiinpanoa:  

"Meksikolaisen Alejandro Gonzales Inarritun elokuvassa on ihminen, jonka sielu painaa 21 grammaa."
"Kirjailija Tuomas Kyrön mukaan suomalaisen sielu painaa 700 grammaa."  

Minä kannan olkalaukussani aina mukana pientä muistikirjaa ja kynää. Aina välillä sattuu niin, että liikkeellä ollessani keksin jonkin hyvältä tuntuvan idean. Elämänkokemus on opettanut, että hyviltä tuntuvia ideoita ei enää varttitunnin kuluttua muista, vaikka kuinka kaivelisi.  

Toisaalta jos hyvältä tuntuvan idean joskus harvoin sattuisi muistamaan varttitunnin kuluttua, se ei enää tunnu hyvältä idealta.  

Joka tapauksessa muistihäiriöitä välttääkseni kannan siis muistikirjaa ja kynää olkalaukussani. Se on Arkkitehti-niminen laukku, jonka on valmistanut se kotimainen firma, jonka kankaiden kuvioiden alkuperästä on viime aikoina ollut paljon porua. Suunnittelijat ovat unohtaneet mainita, mistä lähteistä inspiraatio on haettu. Uskoakseni laukku on tässä suhteessa ongelmaton, sillä siinä ei ole mitään kuviota. Se on kokonaan musta.  

Kotona otan muistikirjan kirjoituspöydälle siinä toivossa, että saan jostakin virikkeen. Näin käykin usein lukiessa tai elokuvaa katsoessa.  

Yleensä olen niin fiksu, että kirjoitan virikkeen saatuani muistiin myös sen, mistä se on saatu. Kirjan nimi, elokuvan nimi, lehtiartikkelin nimi ja päivämäärä.  

Näin ei kuitenkaan ole käynyt näiden kahden alussa siteeraamani lauseen kohdalla. Niissä on kyllä molemmissa henkilön nimi, mutta se ei riitä. Pitäisi olla myös viite, mistä olen virkkeet löytänyt. Se on minulta jäänyt merkitsemättä muistiin. Minulla ei ole hajuakaan, mistä nämä kaksi virkettä ovat peräisin.  

Ne ovat mieltä askarruttavia virkkeitä, joista voisi kirjoittaa pitkänkin pohdinnan. En kuitenkaan kirjoita, ettei vastaan tulisi lähdeviitteen puuttumisen ongelmaa. Sen sijaan jätän tahallani mainitsematta lähdeviitteen tuolle reunassa olevalle valokuvalle, jossa on olkalaukun kuva. En mainitse tässä tekstissä laukun valmistaneen ja kuvanneen firman nimeä. Luulen, että sillä firmalla ei nyt ole varaa nipottaa laiminlyönnistäni. Toinen kuva, tuo muistikirjoja esittävä, on itse äsken ottamani.
 
 

 

6 kommenttia:

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Roikkuuko kaapissasi rivi Jokapoika-paitoja?

Käytän nykyään lehtiön sijasta puhelinta, jonka muistikirja on täynnä kummallisa huomioita. Jos näen jossain lehdessä tai kirjassa tärkeän tai hauskan lauseen, saata kuvata sen kännykkäkameralla.

Dessu kirjoitti...

Hei Heidi
On kaapissa Jokapoikaa kuusi kappaletta, tosin kaksi niistä niin kulahtanutta, ettei niitä voi julkisesti käyttää.
Lisäksi kaapissa kiikkuu kulunut vanha Kuski-puku - tiedäthän, sellainen vakosamettinen, musta. Se on siellä nostalgiasyistä, sillä en millään henno sitä heittää. Valmistus loppui joskus 1980-luvulla. Mukavampaa pukua ei ole olemassa. Marimekko on hölmö kun ei sitä suostu enää ottamaan tuotantoon.

Tuota kännykkätallennusta olen itsekin harkinnut korvaamaan muistikirjan. Olen kuitenkin epäillyt sen toimivuutta. Tulee liikaa tekstiä, kun yleensä tarve on tallentaa vain lyhyt ydinkohta, ei koko sivua.

Dessu

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Jotenkin arvasin sinut Jokapoika- mieheksi. Oliko siinä Kuski-puvussa pystykaulukset? Nuo muinaiset Marimekot olivat vasemmistoälykköjen, arkkitehtien ja graafikkojen uniformuja. Sopivasti päivitetyllä Kuski-puvulla saattaisi olla kysyntää.

Anonyymi kirjoitti...

Yö, saavu! Tule, Romeo, päiväks yöhön! Yön siivillä sä olet valkeampi kuin korpin seläll´uusi lumi.- Tule, yö armas; tule, mustasilmä yö, tuo mulle Romeo! Ja kun hän kuolee, hajoita hänet tähtösiksi silloin, ja taivaan kasvot kaunistaa hän niin, ett yöhön koko maailma ihastuu, ja loisto auringon jää palvojitta.
William Shakespeare

...21grammaa
-unna-

Dessu kirjoitti...


Ken olet sinä, joka yöhön piillen mun aatoksiini tunkeudut? - -

William Shakespeare

Anonyymi kirjoitti...

Hei,
unna = verbit
1.antaa, sallia
2.toivoa, että jokin annettaisiin, myönnettäisiin jollekulle

Marimekolla on monia suunnittelijoita/taiteilijoita, jotka ovat luoneet vuosien ajan kauniita kangaskuoseja ja nyt nämä kolme onnetonta tapausta peittoaa kaiken muun...kuuleppa "sitäpaitsi", itsekkin vaihdoit blogisi taustakuvaksi valjun(anteeksi), yleisesti tunnetun syksynlehdet-kuvion, vaikka alkuperäinen taustakuvasi oli ihana ja eläväinen taideteos...
kumma kyllä, olen siitä jopa pikkaisen kiukkuinen, mikä on kovin hölmö tunne kun sitä pohdin.
-unna-