Löysin
antikvariaatista upean kirjan Marc Chagallin taiteesta. Ostopäätös ei ollut
vaikea, vaikka hyllyni ovat täynnä ilmankin.
Chagall
oli suosikkini nuoruudessa, mutta vähitellen suhde on hiipunut. Ei ole sattunut
eteen näyttelyitä, ja on löytynyt uusiakin suosikkeja. Nyt on aika kokeilla,
syttyisikö vanha suhde uudestaan.
Tämä on
kaupungissa asumisen hyviä puolia. Aina voi poiketa milloin mihinkin katsomaan,
selailemaan, antamaan sattumalle sijaa. Vaihtoehtoja löytyy. Usein tärppää.
Eteen osuu milloin mitäkin, koskaan ei voi ennalta arvata. Oheinen Chagallin
kuva kuvaa hienosti kaupunkia, ei tosin Helsinkiä eikä varsinkaan Töölöä. Tuo
torni ei ole Stadionin torni.
Tällaisesta
miljööstä olen nyt kuitenkin lähdössä pois. Olen menossa avaamaan laidunkautta.
Säätiedotus lupaa suotuisaa, joten toinen Chagallin kuva osuu varmaankin
kohdalleen siitä, mitä tuleman pitää. Suuri puu - terijoensalava - on minunkin
kesäkotini pihassa, ja sen alla minulla on tapana lojua reporankana lukemassa
tai torkkumassa.
Lähtö on
huomenna, lauantaina. Kirja tulee mukaan. Viivyn viikon verran, ehkä enemmänkin
jos hyvää säätä riittää. Joudun kuitenkin vielä palaamaan Helsinkiin, joten en
vielä heitä kesähyvästejä blogin lukijoille. Palaan tähän vielä.
Hyvää
Helleaaltoa! Minä vietän sen kuvan osoittamalla tavalla Längelmäveden rannalla
pohjoisella Pirkanmaalla. Pukukoodi: shortsit ja olkihattu.
