Procol
Harum on yksi vanhoista suosikeistani. Tiistai-iltana se esiintyi Helsingin
Kulttuuritalolla.
Yleisöstä
päätellen nuoriso ei tunne yhtyettä. Paikalle oli vaivautunut täysi salillinen
jokseenkin ikäistäni väkeä, tällaisia + - kuusikymppisiä. Meille yhtye iski
tietoisuuteen vuonna 1967 kappaleella A Whiter Shade of Pale. Se jäi pysyvästi
mieleen. Ehkä nykynuorisokin vielä sen tunnistaa, jos ei muuta.
Yhtye on
edelleen täydessä vireessä. Laulaja-kosketinsoittaja Gary Brooker on yhtyeen
sielu. Ääni on edelleen tunnistettava. Tyylilaji on kai määriteltävissä
progressiiviseksi rockiksi. Siinä on kuitenkin muistumia klassisen musiikin
suuntaan. Nitrodisko innostui kunnolla kuulemastaan nostalgiamatkasta.
Tavallaan
sekä liikutti että hymyilytti yleisöä katsellessa, että tämä on juuri sitä
porukkaa, joka hillui hippivaatteissa ensimmäisessä Ruisrokissa vuonna 1970.
Minä yhtenä joukossa.
Kuva on
konsertista. Huomaan, etten vieläkään oikein taida osata kuvata tällaisessa tilanteessa.
Pimeä sali, kaukana oleva valaistu näyttämö. Paremmin onnistuneita kuvia olin
toivonut mutta eipä vaan.
Nostalgiaa
kaipaaville 60-lukulaisille ehdotan kuunneltavaksi kappaletta Conquistador.
Samoin nuorille, jotka eivät tunne tätä yhtyettä.
6 kommenttia:
Työkaveri kertoi olleensa konsertissa ja hänkin oli laskenut keski-iäksi noin 60 vuotta :)
Conquistador...
siitä tuli mieleeni Vita Nuova
-unna-
Dante valloittaa Beatricea? Miksipä ei, vaikka huonosti se sujui. Jokin niistä soneteistako erityisesti?
Dessu
On yhtä rakkaus ja sydän jalo;
niin viisas kerran lausui laulussaan.
Kuin sielu järkevä ja järjen valo,
ei voi ne olla ilman toisiaan.
Kun alttiin luonnon täyttää lemmen palo,
se Amorista saapi valtiaan,
ja Amorille aukee sydämen talo,
miss uinuu kauan taikka hetken vaan.
Kun näkyy sitten sulot naisen armaan,
ne silmää miellyttää, ja halu vieno
syömmessä syttyy omaks saamiseen,
niin kauan viivähtää se, kunnes varmaan jo havahtuu tuo lemmen henki hieno.
NÄIN MIESKIN TEHOO NAISEN SYDÄMEEN.
...inhimillisen kaunis piirre nuoressa Dantessa on se ujous, jolla hän, koettaa salata rakkautensa maailmalta...
V.A.Koskenniemi
-unna-
Ei tullut kuume elon riistäjäksi,
ei vilun vaiva, niin kuin muutoin meillä,
ei muu kuin ylen suuri ihanuus
[- -]
sai täältä kutsua tuon vapahduksen,
kuin ansainnut ei raskas elo mainen
tääll että viipyisi tuo ihanainen.
(Dante) // Dessu
Huomasin konsertissa olevani hivenen alle 4-kymppisenä aivan junioriporukkaa. Valitettavasti, sillä Brooker/Reid -aisaparin musiikki on ajatonta ja toimii edelleen loistavasti, niinkuin on taatusti toiminut jo ennen syntymääni... :)
Minulle suurin yllätys oli Brookerin leppoisa ja humoristinen sanailu, olen jostain syystä kuvitellut hänet jäyhemmäksi; tämä oli siis ensimmäinen kerta kun näin idolini livenä. Annan suuren arvon myös BJ Wilsonin muistamiselle.
Lähetä kommentti