Jotain puuttuu

On se aina vähän noloa huomata, kuinka huonosti tunnen uudempaa kotimaista kaunokirjallisuutta. Tämä karu fakta roiskahti taas silmille, kun HS julkaisi vuodenvaihteessa kirjallisuuden ammattilaisten äänestämän listan 2000-luvun parhaista kirjoista. Sadasta kirjasta minä olen lukenut vain 28. Kärkipää on onneksi aika hyvin hallussa.

Klassikkolistalla olisin paljon pätevämpi. Minulta puuttuu motivaatio lähteä etsimään summanmutikassa tuntemattomien uutuuksien seasta laatuteoksia. Pitää olla hyväksi tietämäni tekijä tai luotettavalta taholta saatu suositus. Blogikavereissakin sellaisia on.

Liitän HS:n listan tähän. Olen lihavoinut lukemani. Listan perässä kommentoin ja ihmettelen, miksi muutama tärkeä puuttuu.

01     Saisio Pirkko Punainen erokirja

02     Fagerholm Monika Amerikkalainen tyttö

03     Statovci Pajtim Bolla

04     Nylén Antti Vihan ja katkeruuden esseet

05     Sinisalo Johanna Ennen päivänlaskua ei voi

06     Lundberg Ulla-Lena Jää

07     Rauma Iida Hävitys - tapauskertomus

08     Salminen Antti Lomonosovin moottori

09     Jalonen Olli Taivaanpallo

10     Rimminen Mikko Pussikaljaromaani

11     Oksanen Sofi Puhdistus

12     Ollikainen Aki Nälkävuosi

13     Liksom Rosa Hytti nro 6

14     Karila Juhani Pienen hauen pyydystys

15     Statovci Pajtim Lehmä synnyttää yöllä

16     Turpeinen Iida Elolliset

17     Tavi Henriikka Esim. Esa

18     Lindstedt Laura Oneiron

19     Statovci Pajtim Kissani Jugoslavia

20     Huttunen Katriina Surun istukka

21     Saisio Pirkko Passio

22     Hallikainen Niko Suuri märkä salaisuus

23     Turtschaninoff Maria Suomaa

24     Yli-Juonikas Jaakko Neuromaani

25     Kankimäki Mia Naiset joita ajattelen öisin

26     Turtschaninoff Maria Maresi Punaisen luostarin kronikoita

27     Rasi-Koskinen Marisha REC

28     Tennilä Olli-Pekka Ontto harmaa

29     Salminen Antti Mir

30     Carlson Kristina Herra Darwinin puutarhuri

31     Westö Kjell Kangastus 38

32     Gustafsson Laura Huorasatu

33     Viikilä Jukka Akvarelleja Engelin kaupungista

34     Turunen Eeva Sivistynyt ja miellyttävä ihminen

35     Raittila Hannu Canal Grande

36     Fagerholm Monika Kuka tappoi bambin?

37     Tavi Henriikka Toivo

38     Westö Kjell Missä kuljimme kerran

39     Ruohonen Laura Allakka pullakka

40     Itäranta Emmi Teemestarin kirja

41     Niemi Marjo Kaikkien menetysten äiti

42     Susiluoto Saila Siivekkäät ja hännäkkäät

43     Holmström Johanna Sielujen saari

44     Salmenniemi Harry Texas, sakset

45     Tamminen Petri Piiloutujan maa

46     Kettu Katja Kätilö

47     Rentola Kimmo Stalin ja Suomen kohtalo

48     Salmenniemi Harry Delfiinimeditaatio ja muita novelleja

49     Karhu E. L. Veljelleni

50     Nyman Ossi Röyhkeys

51     Tuuri Antti Ikitie

52     Jääskeläinen Pasi Ilmari Lumikko ja yhdeksän muuta

53     Huotarinen Vilja-Tuulia Valoa valoa valoa

54     ElRamly Ranya Auringon asema

55     Kytömäki Anni Kultarinta

56     Santanen Eino Tekniikan maailmat

57     Marjamäki Raisa Ei kenenkään laituri

58     Hotakainen Kari Juoksuhaudantie

59     Ahava Selja Nainen joka rakasti hyönteisiä

60     Saisio Pirkko Vastavalo

61     Jalonen Olli 14 solmua Greenwichiin

62     Liukkonen Miki O

63     Liksom Rosa Everstinna

64     Seppälä Juha Mitä sähkö on?

65     Kinnunen Tommi Neljäntienristeys

66     Kaaja Anu Katie-Kate

67     Tamminen Petri Musta vyö

68     Vuorela Seita Karikko

69     Strömberg Ellen Mehän vaan mennään siitä ohi

70     Tamminen Petri Meriromaani

71     Immonen Perttu Suomen rahvaan historia

72     Susiluoto Saila Huoneiden kirja

73     Viikilä Jukka Taivaallinen vastaanotto

74     Tolonen Tuutikki Mörkövahti

75     Kytömäki Anni Margarita

76     Filander Erkka Heräämisen valkea myrsky

77     Krohn Leena Hotel Sapiens

78     Carlson Kristina William N. päiväkirja

79     Lehtola Veli-Pekka Entiset elävät meissä

80     Nummi Markus Käräjät

81     Kivimäki Ville Murtuneet mielet

82     Kaaja Anu Muodonmuutosilmoitus

83     Nylén Anti Häviö

84     Kähkönen Sirpa Graniittimies

85     Itkonen Juha Anna minun rakastaa enemmän

86     Forsström Tua Merkintöjä

87     Blasim Hassan Allah99

88     Turunen Eeva Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa

89     Liehu Rakel Helene

90     Hirvonen Iida Sofia Radalla

91     Ekholm Johannes Rakkaus niinku

92     Vimma Tuomas Helsinki 12

93     Purokuru Pontus Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi

94     Onkeli Kreeta Selityspakki

95     Holmberg Niillas Halla Helle

96     Riikonen Matias Matara

97     Ranta Kukka Vastatuuleen

98     Rinne Cia Zaroum

99     Anhava Helena Lakastumisen aika

  100    Kilpi Eeva Rajattomuuden aika

(Lähde: 100 parasta kotimaista kirjaa 2000-luvulta (HS 30.12.24)  Linkki HS:n listan maksumuurin takana oleviin kirjakohtaisiin esittelyihin tässä:  KLIK)  )

Minun listallani Saisio saisi kaksoisvoiton. Passio (21) ylivoimainen ykkönen, Punainen erokirja kakkonen. Lundbergin Jää (06) kolmoseksi.

Muita kärkikymmenikköön nousijoita minulla olisivat Westön Missä kuljimme kerran (38), Liksomin Hytti (13) ja Kinnusen Neljäntienristeys (65). Samalla Fagerholm (02) ja Sinisalo (05) putoaisivat muutaman sijan, Rauma (07) ja Rimminen (10) enemmänkin kuin muutaman. En tietenkään ota kantaa niiden kirjojen sijoituksiin, joita en ole lukenut.

Listalta puuttuu muutama tärkeä. Meri Valkaman Sinulle, Margot kuuluisi minun listallani aivan lähelle kärkeä. Puolivälin paremmalle puolelle kuuluisivat myös Anneli Kannon Rottien pyhimys, Kjell Westön Älä käy yöhön yksin, Petri Tammisen Enon opetukset ja Antti Tuurin Mies kuin pantteri.

Sitten on vielä kirjailija nimeltä Lars Sund, jonka merkitystä haluan tässä erityisesti korostaa. Tämä suomenruotsalainen kirjailija on jostakin syystä jäänyt suomenkielisiltä lukijoilta jokseenkin vähälle huomiolle, vaikka hänen tuotantonsa on suomennettu. Nostaisin Sundilta HS:n listalle kolme kirjaa, Kolme sisarta ja yksi kertoja (2014), Mistä musiikki alkoi (2018) ja Vaasan prinsessa (2024).

Näistä uusimman olen juuri saanut luetuksi. Nostaisin sen listalla ihan siihen kärkikymmenikön perään. Kirjat muodostavat väljän trilogian – osat sopivat kyllä irrallaankin luettaviksi. Hieno teossarja – ansaitsisi huomiota.

 

 

Toivotuksia

Toivottaako vai ei? Siitä näytti etukäteen tulleen pääasia.

Kyllä se toivotti.. – On se hyvä mies. Ei mennyt ääni vaaleissa väärälle ehdokkaalle.

Muilta osin puhe ei näyttänyt olevan niin tärkeä. Jotain se taisi sanoa tasa-arvosta, rasismista, maahanmuutosta, oikeudenmukaisuudesta ja sen sellaisesta woke-hömpötyksestä.

Xwitter-kansalaiskeskustelu oli vilkasta ennen ja jälkeen uuden presidentin puhetta. Tässä hyvin vapaasti ja yksisilmäisesti keräämiäni sävyjä ja sisältöjä noista xwiiteistä.

Parempi ehkä minustakin oli, että toivotti. Vaikka kiivaasti vastustan uskonnon tuomista poliitiikkaan, tästä yksityiskohdasta on tullut samankaltainen kulttuurikysymys kuin Enkeli taivaasta ja Suvivirrestä koulun juhlissa.

Toivotuksen puuttuminen olisi aiheuttanut suurta katkeruutta kristilliskansalliskonservatiiveissa. Suvakkipuolella toivotus ei aiheuta samanlaista mielenkuohuntaa. Onhan näihin totuttu. Tämä ei ole sen arvoinen yksityiskohta, josta kannattaa tehdä pääasia. Pääasia on, että presidentti puhui muuten aika fiksusti.

Kirjailija Pirkko Saisio kirjoitti HS:n uudenvuodenesseessä samasta asiasta vielä fiksummin. Uskonto ja politiikka sopivat huonosti yhteen. Historiaa pitäisi osata katsoa avoimin silmin. Jos silmät ovat ihan oikeasti avoimet, huomaa, että länsimaisen kulttuurin perustalla olevan vahvan kristillisen vaikutuksen takana on toisenlaistakin käytännön toimintaa.

Historiaa ei saa pyyhityiksi pois, mutta mikä siinä kiikastaa, että  nykyhetkikään ei ole kaikin osin ihanteen mukaista. Tästäkin näkökulmasta presidentin toivotusta kannattaisi miettiä.

                                        

                                                       Pirkko Saisio  HS  30.12. 2024

Kyllä muistan

Eräs tuttava kertoi kirjoittavansa muistelmiaan. En ollenkaan yllättynyt.  Lisäksi hän kertoi mainitsevansa minutkin muutamassa 1970-luvun kohdassa.  Sekään ei yllätä.

Vähän kuin olisi lupaa pyytänyt. Että ei kai minua haittaa, jos mainitsee. Vielä hän ei olut varma, tuleeko nimi esiin vai ilmaiseeko hän jotenkin anonyymisti ”eräs ystävä” tai jotakin sellaista.

Ei ollenkaan haittaa. Ystäviä todellakin oltiin ja ollaan edelleen, vaikka usein ei tavatakaan. Kyllä minä ne samat muistan. Tuttavapiiri kyllä tunnistaa, kuka tämä ”eräs ystävä” on. Ja näitä ”eräitä ystäviä” riittää kirjaan isompikin joukko.

Lauantain (09.03.24) HS kirjoitti pitkän jutun ihmisistä, jotka ovat tunnistaneet itsensä tutun kirjailijan romaanihenkilön mallina. On aiheutunut riitoja ja pahaa mieltä. Kuva ei aina ole ollut kaunis. Toisaalta vääriä tunnistuksia on myös ollut. Eräs tuttu kirjailija kertoi joutuneensa hankaluuksiin tällaisessa tapauksessa. Joku kiivas lukija oli ”tunnistanut” itsensä kirjasta eikä millään suostunut uskomaan epäilyä aiheettomaksi.

Muistelmat ja elämäkerrat ovat suosittuja.  Kun katselen omaa toteutunutta lukulistaani viime vuosilta, huomaan, että juuri tähän suuntaan minunkin valintani ovat painottuneet.

Aivan erityistä viehtymystä huomaan tunteneeni kirjoihin, joissa kerrotaan suunnilleen itseni ikäisten ihmisten elämästä. Tuttu aikakausi, samansuuntaiset elämänvaiheet, sukupolvikokemukset, tutut paikat, usein tutut henkilötkin. Näistä lukee mielellään – ihan kuin minä itsekin pyörisin siellä kertomuksessa mukana.

Tässä näitä sukupolvikuvauksia – seassa toki muutaman vanhemmankin kirjailijan henkilökuvia. Mutta kaikkien näiden nuorempien kanssa olen sattunut kulkemaan hyvin paljon samoja reittejä, jotka hyvin muistan.

 

Paras

Ovat jossain äänestäneet, mikä on kaikkien aikojen paras kirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittanut teos. Voittajaksi tuli Ulla-Lena Lundbergin kirjoittama ”Jää”  (Is), joka voitti kisan 2012.

Palkintoja on jaettu nyt 40 vuotta, joten valinnan varaa oli runsaasti. Minä en äänestänyt, sillä en ole huomannut tällaista äänestystä. Jos olisin huomannut, olisin kannattanut juuri tätä teosta. Se jätti poikkeuksellisen vahvan muistijäljen.

HS:n veteraanitoimittaja Antti Majander kertoi aiheeseen liittyvän muistikuvansa. Toimituksessa oli pyydetty kirjallisuustoimittajia valitsemaan kotimaisen kirjallisuuden kaunein lause.

Toimittaja oli ensin pitänyt ideaa typeränä mutta muistanut sitten yhden vahvasti mieleen jääneen virkkeen. Se on juuri tämän Lundbergin kirjan alkulause.

”Jos on nähnyt kuinka maisema muuttuu, kun näköpiiriin tulee vene, ei mitenkään voi ajatella, ettei yksittäisen ihmisen elämällä ole merkitystä.” (suom. Leena Vallisaari)

Hieno oivallus. Tässä kirjassa todella odotetaan venettä tulevaksi.

HS:n kirjoituksessa jää melkein kokonaan huomiotta, että kirja on ruotsinkielinen. Näin ollen tuo oivaltava virke on syytä esittää myös alkukielellä. Tässä se tulee.

Minun asenteeni Finlandia-palkintoon on hieman penseä. Se on kovin vahvasti kaupallisuuden palvelemiseksi keksitty jippo. En tietenkään suhtaudu penseästi kirjailijoiden palkitsemiseen sinänsä. On palkittujen listalla monta hienoa teosta. Toisaalta on kyllä muutama aika outokin päässyt palkinnoille. – No, makuasioitahan nämä.

Kannattaisikohan joskus järjestää äänestys, jossa valittaisiin paras kirja, joka on jäänyt palkitsematta?

Minun ehdokkaani siihen on Pirkko Saision Passio (2021)