maanantai 14. lokakuuta 2013

Muutos suunnitelmaan



 

 
Elämä ei aina suju niin kuin oli tarkoitus. Jos sujuisi, istuisin tällä hetkellä lentokoneessa matkalla Egyptiin. Mutta en istu lentokoneessa vaan työhuoneessani Töölöntorin laidalla, vaikka kalenterissani tämän päivän kohdalla yksiselitteisesti lukee "Lähtö Egyptiin". Vedin siihen ruksit päälle. Mistä sen tietää, vaikka joku jälkeenjäävä joskus tutkii kalentereitani ja ihmettelee, että ehtikö se Dessu sielläkin käydä.  

Täytyy myöntää, että olen juuri tällä hetkellä sisimmässäni tyytyväinen, että saan pysyä kotona. En tunne olevani matkustustuulella. Sama tunne on tosin saanut valtaa jokaisen matkalle lähdön alla. Vaikka olen työni vuoksi matkustanut paljon pitkin ja poikin maailmaa, en ole mikään intohimoinen reissumies. Siinä on aina oma stressinsä. Erityinen stressin aiheuttaja on lentäminen. Ei minulla varsinaista lentopelkoa ole, mutta ei se mitään mielipuuhaakaan ole.  

Matkoilta palattua on sitten yleensä asenne muuttunut, sillä lähdön stressi on unohtunut. Melkein aina tuntuu, että hyvä kun lähdin.  

Egyptiin lähdöstä sovittiin pienellä porukalla viime maaliskuussa. Silloin ei tiedetty, mitä Egyptin politiikassa oli tulossa. Lähtö peruuntui syistä, jotka lienevät jokaisen uutisia seuraavan tiedossa. En ole koskaan käynyt siinä maassa - pyramidit ovat näkemättä ja taitavat nyt jäädäkin.   

Kaikenlaista muinaiseen Egyptiin liittyvää kirjallisuutta ehdin jo lukeakin, jopa Sinuhen uudestaan. Grimbergin Kansojen historiaa olin juuri aloittamassa, kun poliittinen mullistus alkoi. Jostakin osui silmiin jopa Uuno Kailaan runo, jonka siteeraan tähän tervehdyksenä faaraoille, joita runoilija puhuttelee. 
 
Kuva on vuodelta 1890, ja siinä seisoo pyramidien äärellä joukko arvovaltaista väkeä, yksi erityisen arvovaltainen, kuten kuvatekstistä käy ilmi. Kuvan saa klikkaamalla suuremmaksi.  

          Uuno Kailas:
           Pyramiidilaulu

Te faaraot, uneksijat
pyramidi-unien,
te olkaa tervehdityt
yli vuosien tuhanten.

Ohi kuoleman ahnehtivan,
ajan kaukaisuuksia päin
te unenne sinkositte
pyramiideja pystyttäin.

Te olkaa tervehdityt
yli vuosien tuhanten.
Sinis nousevat pyramiidit,
kunis elää ihminen.

Kukin meistäkin mittansa mukaan
pyramiidin pystyttää.
Ja sen sydämessä unta
pian nukumme sikeää.

kuin faaraot, hiljaisina,
kuin toukat kuoressaan.
Pyramiidi pysyy ja nähdään.
Mutta faarao unohdetaan.

           (Kokoelmasta Paljain jaloin 1928)

 

4 kommenttia:

Heidi kirjoitti...

Minäkin kerran melkein pääsin Niilin risteilylle. Matkaa olisi vetänyt kollegan egyptiläinen mies ja hänen historioitsija isänsä. Sitten tuli joku hämminki maassa, en muista mikä. En päässyt Egyptiin. Hyvä oli vetää ne ruksit kalenteriin, entäpä jos olisit kadonnut ja sinua sitten turhaan etsittäisiin pitkin Kairon katuja.

Anonyymi kirjoitti...

Hassua, mutta pyramideista minulle tulee mieleen totuudellisuus ja kauneus,tahtova subjekti, ulkoisesti vapaa subjekti. Transsendenttaalius luo kulttuuria.
Egyptin kulttuuri on kaunis.
-unna-

Anonyymi kirjoitti...

...kaiketikkin olen erinomainen höpsijä, mutta siltikin mainitsen vielä Lucretiuksen sekä Epikuroksen; mieleeni kun tuli heidän ajatuksensa; itsereflektiosta-katastemaattisesta nautinnosta--
...mutta nyt vaikenen ;)
-unna-

Roope Dessutom kirjoitti...

Heidi, mielenkiintoinen idea, jos joskus päätän kadota. Noin juuri se kävisi näppärästi, siis merkintä kalenteriin, kohteeksi jokin kriisimaa, eikä rukseja.

-unna-, älä suotta herkeä "höpsehtimästä", nämähän ovat osoittautuneet uteliaisuutta hiveleviksi arvoituksiksi.

Dessu



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...