Viime
vuoden elokuussa palatessani kesälaitumelta Helsinkiin kirjoitin tänne viisiosaisen
sarjan "Kävelyretkiä Helsingissä". Kuljin siinä kameran kanssa
katsomassa kesän aikana kaupunkiin ilmestyneitä uusia kohteita. Kuvattavaa
löytyikin paljon: Baana, Hauen laulu -patsas Musiikkitalon vieressä, uusi
design-raitiovaunukatos Tennispalatsin nurkalla, villalangasta tehdyt graffitit
ruttopuiston puissa, Kampin kappeli.
Tämän
vuoden paluu kaupunkiin ei mahdollistanut samaa. Mielelläni olisin taas
kiertänyt kameran kanssa katsomassa, mitä uutta kaupunkiin on kesän mittaan
valmistunut. Ei löytynyt mitään kuvaamisen arvoista. Aika on tunnetusti keploteltu huonoksi.
Kameran
kanssa kiertämisestä en silti luopunut. Piti vain tyytyä vanhaan.
Toissailtaisessa
blogissa kävin vanhan bändin konsertissa. Se maistui mainiolta, jopa Helsingin
Sanomat noteerasi sen tänään myönteisesti. On arvostettavaa, että joku jaksaa
kiertää maailmaa vielä 45 vuotta superhittinsä ilmestymisen jälkeen ja
säilyttää tasonsa.
Muutama
päivä sitten kävin katsomassa vielä Procol Harumiakin vanhempaa kohdetta. Sillä
on ikää 151 vuotta. Sen nimi on Ritarihuone. Se sijaitsee Aleksanterinkadulla
presidentinlinnan takana.
Ritarihuoneella
pidettiin avoimet ovat, joten minäkin pääsin sisään, vaikka en kuulu mainittuun
säätyyn. Olen kyllä käynyt rakennuksen juhlasalissa muutaman kerran
aikaisemminkin, sillä siellä pidetään julkisia konsertteja. Muistan
käynneistä kirkkaimmin Carmina Burana -konsertin, joka oli poikkeuksellisen
nautittava, siitäkin huolimatta, että tuolit olivat poikkeuksellisen epämukavia
- joskin tyylikkäitä. Ritarisäädyllehän ei varsinaisesti ole ominaista
käytännönläheinen ja rento kalustustyyli.
Nyt siis
tarjoutui tilaisuus opastetulle kierrokselle rakennuksen tiloihin, muuallekin
kuin juhlasaliin. Kiinnostava kokemus. Liitän tähän kaksi kuvaa, jotka on
otettu samasta pisteestä, Mariankadulta päävartion nurkalta. Vanha
kuva on rakennuksen valmistumisvuodelta 1862. Uudempi on tältä päivältä.
Kun uutta
ei nyt ole tarjolla, yritän tehdä näistä Helsingin vanhoista kävelykohteistani
jonkinlaisen sarjan tässä syksyn ja talven mittaan.
4 kommenttia:
Vanhana stadilaisena jään mielenkiinnolla odottamaan tulevaa sarjaa. Kiitoksia, Dessu, siitä edellisestä.
Pikkuhiljaa saattaa tulla jotakin, kunhan ehdin kulkea. Ei mitään isompaa odotettavissa.
Dessu
Ihminen jolla on taito kirjoittaa, voi tehdä loistavan tuotoksen vaikka maitopurkista. Sinulla on sellainen taito, eli älä huolehdi :)
Canticum Canticorum
-unna-
Lähetä kommentti