(Kuva: Norman Rockwell)
Äänestin ennakkoon. En siis voi enää katua valintaani. Enpä
kuitenkaan usko tulevani katumapäälle.
Muistelen, että olen tällä vuosituhannella äänestänyt
kolmea eri puoluetta. Edellisen vuosituhannen puolelta siihen taitaa tulla
kaksi lisää.
Koskaan en ole ollut minkään puolueen jäsen enkä ehdokas
valeissa. Lukio- ja opiskeluvuosien radikaalisuus on vuosien myötä laimentunut.
Ehdokas löytyi helposti, hän on puolituttu. Minkäänlaista
vaalikonetta en ole koskaan suostunut käyttämään. En myöskään katsonut
vaaliväittelyitä. On jotenkin irvokasta, kun jotkut iltapäivälehtien
erikoistoimittajat antavat puheenjohtajille pisteitä suorituksista. Yksi oli topakka,
toinen pirtsakka, arvosanoiksi 8+ ja 6-. Tällaisin perusteinko jotkut
päätöksensä tekevät?
Minun katsannossani puolueet antavat näyttönsä vuosien
mittaan, eivät missään viime hetken väittelyssä. Prinsiippini on, että
ehdokkaani pitäisi olla mahdollisimman monelta henkilökohtaisilta ominaisuudeltaan
erilainen kuin minä. Arvomaailman osalta hän ei kuitenkaan saa olla isosti
erilainen kuin minä.
Haluan, että ehdokkaani tekee Suomen, joka on avoin,
moniarvoinen, ihmisarvoja kunnioittava - myös vähemmistöjen ihmisoikeuksia. Se
ei ole kovien arvojen ja ennakkoluulojen Suomi, jota ohjaa loputon
taloudellisen kasvun tavoittelu ja kasvava eriarvoisuus.
Minä kuulun etuoikeutettujen luokkaan. Minä pärjään kyllä
– siltä osin on ihan sama, kuka maata johtaa. Olen valkoihoinen
kantasuomalainen, korkeasti koulutettu, hyvätuloinen, isovatsainen, pikkuisen
lihaakin syövä, heteroseksuaali mies. Talous on kunnossa, velkaa ei ole, eläke on
hyvä, päivääkään en ole ollut työttömänä. Minua ei kukaan syrji.
En äänestä omaa veroprosenttia alentaakseni. Äänestän
sellaisten ihmisten hyväksi, joiden arki ei ole yhtä helppo kuin minun. Niiden
ihmisten, jotka tarvitsevat rahaa ruokaan ja kotiin, hoitoa, lääkkeitä, tukipalveluja,
koulutusta. He eivät kaipaa leikkauksia tai indeksijäädytyksiä.
Ihanne-ehdokkaani on nainen. Heissä on tulevaisuus. Henkilökohtaisista
ominaisuuksista arvostan tasokasta koulutusta ja koeteltua esiintymistaitoa. Taide-
ja kulttuurialojen tuntemus on tärkeää. Erilaiset vähemmistöpiirteet eivät ole
ollenkaan haitaksi – nuorikin saa olla. Sellaisilla ehdokkailla on yleensä
tuoreita näkökulmia nykyajan kipukohtiin. Aina ei löydy sopivaa naista, kuten
viime presidentinvaaleissa. Silloin muut ominaisuudet painottuvat.
Nyt löytyi nuori nainen mutta tällä kerralla ei erityisen
vähemmistöläinen. Taidealan tohtoritutkinto painottui vahvasti. Henkilökohtainen
kosketus ammatin kautta vaikutti myös. Kun puoluekantakin oli sopiva, valinta oli
helppo.