Päivän
iso uutinen on koronaviruksen leviäminen. Koko päivän kestänyt uutisseuranta
vie ajatukset, että tuolta taitaa olla vaikea välttyä. Käyköhän niin, että
tässä vielä joutuu karanteeniin. Olisiko viisasta asettaa itsensä
vapaaehtoiseen karanteeniin?
Kirjallisuuden
ensimmäinen tiedossani oleva karanteeni oli aika hilpeää menoa. Giovanni
Boccaccio siitä kirjoitti 1300-luvun puolivälissä. Teoksen nimi on Decamerone.
Hyllyssäni
oleva ränsistynyt painos on vuodelta 1909. Suomentajaa ei mainita, mutta hakuteoksesta
voisi päätellä, että tekijät ovat Ilmari Lahti ja Vilho Hokkanen, mutta
ilmeisesti myös Joel Lehtonen puuhasteli samassa asiassa.
Onnistuisikohan
karanteeni vielä Decameronen malliin? Siinä kolme nuorta miestä ja seitsemän
neitoa pakenevat Firenzestä maustaa surmaa ja asettavat itsensä kymmenen päivän
karanteeniin. Ajankulukseen he alkavat kertoa toisilleen lystillisiä tarinoita.
Kymmenen kertojaa, kymmenen päivää, siitä kertyy sata tarinaa. Novelleiksikin
näitä voi kutsua.
Tarinat
ovat pääosin aika uskaliaita - aikakauden ilmapiiri huomioon ottaen. Aiheena
ovat usein katoliset hurskaat papit, munkit ja nunnat. Hämärän hetkinä nämä
kuitenkin jättävät muutamaksi tunniksi hurskaat ajatukset vähemmälle huomiolle
ja alkavat temmeltää ihan maallisin miettein.
Minun
ei pitäisi ollenkaan lukea tai kuunnella taudin oireiden kuvauksia. Heti alkaa
tuntua säikähdyttäviä tuntemuksia kurkussa tai keuhkossa ja kohta joka
paikassa. Seuraavaksi mietteet vievät karanteeniin. Kuinka siinä kävisi? Pitäisikö
hamstrata, mikä loppuisi. Riittävätkö puurohiutaleet? Näkkileipä? Kahvi? Onko
säilyke- ja pakasteruokia?
Tarkistan,
kaikkea on. Kellarissa katson, että kokonainen vessapaperisäkki on jäljellä
viime kesänä Serlachiuksen henkilökuntakaupasta ostetusta lastista. Samoin
talouspaperia. Viisi pakkaa paperinenäliinoja. Alkossa pitäisi ehkä käydä.
Loppukeväälle
on muutamia pääsylippuja teatteriin ja konsertteihin. Ne ehkä peruutetaan - ei
hirveästi haittaa. Suurempi häiriö olisi, jos vuoden kiertokulkuun kuuluva
perinnejuhla eli pikkuvappu jäisi pois. Ex-sihteeri neiti B järjestää sen,
mutta voiko käydä niin onnettomasti, että karanteeni osuu juuri sille kohdalle?
Siihen ei ole kuin kolme viikkoa.
Mitä
sanoisivat terveysviranomaiset, jos keräisimme sopivan porukan karanteeniin
Decameronen tyyliin? Vaikkapa uuteen kesäkotiini Stortryglanin suunnalla.
(Waterhouse: Decameron)
