Tunnetusti epäluotettavalta
taholta saamani suosituksen mukaan minun kannattaisi ostaa juoksumatto.
Suositus
tuli, kun valitin, että maailmassa ei ole tylsempää puuhaa kuin kuntopyörällä
polkeminen. Juoksumatto olisi kuulemma
ratkaisu tylsyyteen. Tonnilla saisi hyvän. Suosittelija itse voisi järjestää
minulle kymmenen prosentin kanta-asiakasalennuksen.
Tiedä
nyt tästä. Katsoin netistä kuvia. Ero on siinä, että toisessa istutaan,
toisessa kävellään. Vaikuttaako se nyt niin paljon tylsyyteen? Juoksemaan en
usko riehaantuvani – se on niin ruman näköistäkin touhua.
Sillä
on iso merkitys, kuka mitäkin suosittelee tai yllyttää.
Nuorisosarjalainen
kantoi kellarikomerooni ison pinon Hämähäkkimies-sarjakuvalehtiä. Suositteli
luettavaksi, sillä hän tietää minut sarjakuvien ystäväksi. Olisi kuulemma
virkistävää luettavaa paksujen kirjojeni seassa. Yhden jo luin. En erityisemmin
innostunut. En edes virkistynyt. Luen
kyllä joskus toisenkin, vaikka epäröin. Moraalidilemma ehkä tulossa, jos en
toisestakaan innostu. Kiitänkö hyvästä suosituksesta ja kysyn, olisiko näitä
lisää?
Blogeista
löytyy usein kiinnostavia suosituksia kirjoista, elokuvista, dokumenteista ja
sarjafilmeistä. Pistän niitä muistiin punakantiseen vihkoon ja kokeilen. Nytkin
on kaksi sarjaa juuri aloitettuna: Das
Boot ja Mahdoton tapaus.
Molempien ykkösjakson jälkeen tuntuma on ihan eri tasolla toiveikas kuin tuossa
sarjakuvassa.
Pari
talvea sitten jouduin tutussa äijäporukassa järven jäälle pilkkiongelle.
Muutama tunti meni, mitään saalista ei tullut. Lupasin hiljaa mielessäni, että
tähän touhuun en toista kertaa suostu, vaikka kuinka yllyttäisivät. Sitä vaan
olen mielessäni pyöritellyt, miten kutsu hienotunteisesti torjutaan, kun
sellainen joskus taas tulee.
Kauan
sitten Längelmäveden kesäkotini naapuruston hirviporukka yllytti minua
liittymään seurueeseen. Siitä tuli pitkä rimpuilu ideaa vastaan. Ei auttanut,
että minulla ei ole pyssyä. En tainnut uskaltaa sanoa olevani sivari –
sellainen ei ole isäntien piireissä miehekästä. Olisin kuulemma voinut olla hyödyksi
ties missä aputehtävissä, tähystäjänä, torven soittajana ja kahvin keittäjänä.
Siinä kohdassa päässä vilahti ilkimyksellinen ajatus. Mitäpä jos menisin kahvinkeittäjäksi mutta yllättäisin isännät innovatiivisella idealla ja keittäisinkin nuotiolla yrttiteetä, vaikkapa kamomillaa, salviaa tai sitruunamelissaa.
En suostunut, en vaikka kuinka yllyttivät. En minä metsästystouhuun voi osallistua
missään tehtävissä – mutta sitä en tietenkään ääneen sanonut. - Sopu sentään
säilyi.
Yllytyksistä
ja miehekkäästä meiningistä puheen ollen: yksi erinomainen suositus oli sarja Babylon Berlin, josta kuva.