En yleensä
ole altis impulssiostoksille, mutta loppukesästä maalla olin. Ostin
kirpputorilta vanhan radion. Ei se kallis ollut, maksoi kympin. Myyjä
vakuutteli, että kyllä se toimii, ainakin oli toiminut viime syksynä kuolleen
mummon piirongin päällä.
Innostukseni
perustui nostalgiaan, sillä minun lapsuudenkodissani Jyväskylässä oli 60-luvulla
samanlainen. Radion nimi on Celeston. Se on tyylikäs lisä vanhan kesäkotini
sisustukseen.
Juuri
tuollaisesta radiosta olen 60-luvun alkupuolella kuullut ensimmäiset
Beatles-kappaleet, ja ne veivät nuoren miehen mennessään. Radioon liitettiin
levysoitin. Siihen tarvittiin banaanikoskettimet. Opin vuolemaan piuhan päästä
kuorta irti ja kiinnittämään hyvin pienellä ruuvilla koskettimeen.
Seuraavaksi
tuli avokelamagnetofoni. Markku Veijalaisen, Markku Helismaan ja Pentti
Kemppaisen Poppamies-ohjelmista sekä Paavo Einiön Kaleidoskoopista ja Eino
Virtasen Kahdeksan kärjessä -ohjelmista otettiin nauhalle talteen kaikki mikä
voitiin. Aluksi se piti tehdä mirofonilla, ja äänen taso jäi heikoksi.
Radio
Luxemburgia ja muita maailman kanavia haettiin yömyöhällä. Jotain kuuluikin
kohinan ja rätinän seassa. Radion etupanelissa on melkoinen määrä radioasemien
nimiä (kuvan saa suuremmaksi ja asemaluettelon lukukelpoiseksi klikkaamalla).
Sitä asemaluetteloa olen kai aikoinaan tarkastellut niin paljon, että se tuntui
nyt vuosikymmenten jälkeenkin aivan tutulta. Jostain muistin hämärästä kumpusi
kuitenkin yksi puuttuva nimi. Rohkenisin väittää, että minun lapsuudenkotini
Celestonissa oli kaikkien näiden lisäksi vielä yksi: Motala. Mihin se on tästä
kadonnut? Vai muistanko väärin.
Aika pian
Celeston jäi kuitenkin vanhempieni käyttöön, sillä minä sain huoneeseeni oman
matkaradion. Vasta siitä kunnon 60-luvun rieha repesi.
Toin
kirpputorilta löytämäni nostalgiaradion kesäasunnolleni ja rupesin kokeilemaan.
Se ei kuitenkaan onnistunut, sillä töpseli ei sopinut pistorasiaan. Olen kovin
osaamaton sähköteknisissä asioissa, mutta jostakin olen joskus päässyt
käsitykseen, että tällaisella ongelmalla on tekemistä maadotuksen kanssa. Pistorasian reunoissa on
pienet väkäset ja niille pitäisi pistokkeessa olla vastaavat kolot. Minun Celestonissani ei ole.
Sinne
Längelmäveden rannalla sijaitsevaan torppaan jäi radio talveksi odottamaan, jos
jostakin saisin talven mittaan ymmärrystä ongelman ratkaisemiseen.
7 kommenttia:
Motala on ylärivissä pitkäaaltoasemien joukossa (Minsk, Lahti, Leningrad, Oslo, BBC II, Motala).
Jopa luettelit tuttuja ohjelmia.
Lisään listaan vielä Pekka Gronowin jazzradion. Niitä nauhoitin Celestonilta harmaalla Grundig-kelanauhurilla. Nauhat ovat vielä tallessa, mankkakin löytyy, en tiedä toimiiko se. Voi olla, että vuosikymmeniä kelalla olleet nauhat eivät ole enää kuuntelukelpoisia, mutta kiitos muistutuksesta, pitääpä kokeilla!
Ennenvanhaan jotkut (ei meillä!:) tekivät puukolla kolot maadoittamattoman pistokkeen reunoihin...
Sähkömies voisi vaihtaa tilalle virtajohdon, jossa on ns. litteä europistoke, joka käy kaikkiin pistotasioihin.
Motala näyttäisi radiossasi olevan nykytermiä käyttäen ns. yläpaneelissa.
Kyllähän niitä lyhytaaltoasemia asemia tuli hyvinkin monesti selattua siihen aikaan kun Suomen yleisradio lähetti vain vähän ohjelmaa päivän mittaan. Kuuluneeko noiltä asemilta ohjelmaa edelleenkin.
Mikä hämysilmä olenkaan! Siellähän se Motala on ylärivissä. Minun sumentuneen näkömuistini mukaan sen olisi pitänyt olla jokseenkin keskellä, ja vain sieltä sitä suostuin sitä tarkkaavaisesti etsimään.
Minullakin on ullakolla tallella parikymmentä avokelanauhaa täynnä itse tallennettua musiikkia 60-luvulta. Mutta vuosikymmeniin ei ole ollut magnetofonia, jolla niitä kuuntelisi. Ei kai sellaisia enää mistään saa. Pitäisi olla neliraitakone, siis kaksi rinnakkaista ääniraitaa molempiin suuntiin.
Dessu
Vieläkö siinä on Klaipeda? Niitä oli sellaisia asemia meidänkin Blaupunktissa, joista ikinä ei kuullut muissa yhteyksissä. Ja muuten, lähettääkö Yle enää pitkillä aalloilla Lahdesta?
Savon-mummo kuunteli radiota. Kysyttiin, mikä kanava siinä soi.
- Hirvensalamelta näkkyy tulovan, mummo sanoi, kun viisari näytti olevan Hilversumin kohdalla.
Hilversumin minäkin muistan, johtuneeko siitä, että olen syntyjäni Savon mummo. Ja Lillen.
Minä soitin pianoo tollasilla näppäimillä.
//Eija
Lähetä kommentti