Muodonmuutoksia

Kesällä sain mieleenjuolahduksen. Päätin Pohjanmaan-reissulla yllättäen poiketa tervehtimässä Helvi-tätiäni. Edellisestä kerrasta olikin jo kulunut aikaa. Se tapahtui joskus 1960-luvun lopuilla. Ei siis varsinaista sukurakkautta.

Helvi-tädin talo oli entisellä paikallaan. Olen siitä lukemattomat kerrat ajanut ohi, sillä usein toistuvat Vaasan-matkani kulkevat sen pienen maalaispitäjän kautta. Läheisellä ABC:llä olen pitänyt tapana pysähtyä kahvittelemassa, ja siinä olen miettinyt, että Helvilläkin voisin joskus poiketa. Nyt sen toteutin. Olin kyllä muuta kautta saanut tiedon, että hän on hengissä ja kohtalaisessa kunnossakin, vaikka on jo yli 90. Hän asuu tyttärensä ja vävynsä kanssa vanhaa sukutilaa, sellaista aitoa oikeaa Pohojanmaan kaksikerroksista kartanoa.

Ihme kyllä Helvi tunsi minut heti. Minä en olisi tuntenut häntä, jos olisi sattumalta kohdannut. Entinen riskinoloinen emäntä oli nyt heiveröinen ja pieni. Virkeä ja reipas kuitenkin, vain huonoksi käynyt kuulo vaivasi. Heti hän alkoi touhuta kahvia ja harmitteli kun ei "vilipoosen iliman" takia voinut kattaa ulos puutarhaan.

Hämmästyin aika lailla, kun katselin hänen kamarinsa piirongin päällä olevia valokuvia. Siinä oli paljon kuvia, hääpareista, vauvoista, ylioppilaista, rippilapsista ja ties mistä. Yhdessä kuvassa olin minä. Juuri se kuva, jonka olen yrittänyt unohtaa ja hävittää pois häiritsemästä noloudentunnettani.

Mustavalkoisessa kuvassa on pitkätukkainen luihunnäköinen miehenroikale valkoinen lakki vinosti päässä. Vähän on viiksen- ja parranhaiventa ja tuskainen, totinen ilme, posket lontolla. Kuin mikäkin huumeluolasta herätetty hippi, joka on väkisin tuotu kameran eteen ja puettu ylle tumma takki, kapea kravatti ja ylioppilaslakki. Ymmärrän, miksi vanhempani närkästyivät kuvasta eivätkä suostuneet lähettämään sitä sukulaisille. Pari viikkoa myöhemmin minun piti mennä uudestaan ylioppilaskuvaan, ja silloin valokuvaaja sai tiukat ohjeet, millainen kuvasta pitää tulla. Hymyä naamaan ja tukka piiloon korvan taakse.

Ja nyt Helvi-tädin kamarissa minulle selviää, että juuri tuota kamalaa kuvaa täällä on katseltu vuosikymmenet. Millaisia ajatuksia Helvin mielessä onkaan pyörinyt veljenpojastaan, joka ei edes ole koskaan poikennut.

Jos on Helvi muuttunut, niin kyllä minäkin olen. Tiedä sitten, onko muutos mennyt parempaan suuntaan, sillä kiloja on kertynyt. Hiukset ovat kyllä hieman lyhyemmät ja parta karheampi. Olisi kai syytä lukea uudestaan Ovidiuksen Metamorfoosesja, jos vaikka niistä arkkityypeistä löytyisi vastaavuutta minunkin muutokselleni. Siellä näitä muodonmuutoksia laajoin mitoin kuvataan "Uusiin hahmoihin minä muuttumisesta nyt aion kertoa - - ."

Tätä kamalaa kuvaa minä en julkaise, vaikka moni blogin lukija ehkä toivoo. En kehtaa, joku raja sentään minunkin itsepaljastuksillani. Pistän sen sijaan kuuluisien porsaiden kuvan. Seinällä on porsaiden isäpapan muotokuva. Tuo metamorfoosi menee enemmän sinne Kafkan puolelle, siihen kertomukseen, jossa päähenkilö on nimeltään Gregor Samsa.

Ovidius antaa ohjeet

Dessutom käytti aatonaaton marketeissa ryntäilyyn säädetyn ajan hyödyllisemmin lueskelemalla vanhaa suosikkiaan Ovidiusta. Siitä on aina saatavissa sekä huvia että oppia.

Roomalainen Ovidius (43 eKr. - 18 jKr.) oli aikakautensa urbaani modernisti ja uuden ajan lapsi. Hän oli suuren maailmanvallan pääkaupunkilainen, entiset kankeat jumalat hylännyt nautiskelija, joka kuului keisari Augustuksen lähipiiriin - sen saman, jolta kävi muista yhteyksistä tunnetuksi tullut käsky.

Pääteoksessaan Ars amatoria (Rakastamisen taito) kirjailija ensin esittelee kotikaupunkinsa vastineet Töölöntorille eli paikat, joilla voi tavata kauniita tyttöjä. Sitten hän esittelee kokeilemiaan keinoja, joilla tyttöjä voi valloittaa.

Erityisesti hän tähdentää, että ohjeet ovat käyttökelpoisia vain kevytmielistä rakkautta tavoiteltaessa. Avioliittoon joutuminen on tässä katsannossa pahin mahdollinen onnettomuus.

Mutta rakkauden ammattilainenkaan ei ole tavoitteena. Ihannetapaus on tyttö, joka on ”culta” ja ”docta”, hienostunut ja oppinut.

”Nihil novi sub sole” (ei mitään uutta auringon alla). Ajanlaskumme alussa - samoin kuin nykypäivänä - kaikkinainen sovinismi aiheutti joissakin porukoissa porua. Ja toisissa porukoissa innostusta (eivätkä kummatkaan porukat olleet viranomaisia, paitsi ehkä jälkimmäiset porukat virantoimituksen ulkopuolella).

Kirjailijan henkilökohtaisesta menestyksestä oppiensa soveltamisessa ei ole tarkempia tietoja. Amatööripohjalta Dessutom itsekään ei rohkene esittää tästä asiasta arvioita, vaikka kirjan ihailija onkin.

Tässä näytteeksi hyödyllisiä ohjeita nuorille herroille kahden tuhannen vuoden takaa.

Tytön valinta

Ensiksi on sinun, joka nyt vasta aloittelet uraasi lemmensoturina, pyrittävä ottamaan selville, ketä haluat rakastaa. Sen jälkeen on vaivanasi saada mieluisa tyttö suostumaan ja kolmanneksi saada rakkaus kestämään. Siinä tavoitteeni: tämän matkan tulevat vaununi kulkemaan, tässä määränpää, joka niiden vauhtiin päästyään tulee tavoittaa.


Niin kauan kun olet vapaa ja voit kulkea ohjakset irrallaan, voit valita kenelle sanot: "Vain sinä miellytät minua." Ei hän putoa syliisi kuulaan ilman halki—itse sinun on etsittävä tyttö, joka miellyttää silmiäsi. Metsästäjä tietää, mihin virittää verkkonsa hirvien pään menoksi, samoin sen, missä laaksoissa raivoisat metsäsiat majailevat. Linnustaja tuntee pensaikot, koukun riiputtaja tietää vedet, joissa kalaa liikkuu runsaasti.

Opettele siis sinä, joka etsit rakkauden kohdetta, ensiksi tuntemaan paikat, joissa oleskelee tyttöjä suurin joukoin. En käske etsijän lähteä purjehtimaan, eivätkä pitkät matkat suinkaan ole tarpeen sopivan lemmityn löytämiseksi. Perseus nouti Andromedansa auringon polttamasta Intiasta ja Paris ryösti Helenansa Kreikasta, mutta Roomassa on tarjolla niin paljon viehkeitä tyttöjä, ettet voi olla sanomatta:

"Täällähän ovat maailman kaikki kaunottaret!" - Yhtä paljon kuin meressä vilisee kaloja, lehvistössä lennähtelee lintuja ja taivaalla tuikkii tähtiä, yhtä paljon on Roomassa nuoria kaunokaisia. Sanalla sanoen: Venus asuu edelleen poikansa Aeneaan kaupungissa.


Jos sinua viehättää vasta nupullaan oleva nuortea neito, silmiisi varmasti osuukin koskematon impi; jos haluat jo hiukan varttuneempaa, on tarjolla tuhansia sinulle mieleisiä ja ainoa pulmasi on miten valita oikein. Tai ehkäpä sinua miellyttää joku kypsyneempi ja kokeneempi? Heitä — usko minua — on myös runsain joukoin. - -

Havainto ohimennen: onkohan levy-yhtio Love Records saanut nerokkaan tulkinnanvaraiseen logoonsa vaikutteita tämän kirjan kuvituksesta?

Toimivan suomennoksen laati vanha veijari Seppo Heikinheimo. Mehevät kuvat piirsi R Westrén-Doll. (Weilin & Göös 1965)