keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Kävin konsertissa



 

Procol Harum on yksi vanhoista suosikeistani. Tiistai-iltana se esiintyi Helsingin Kulttuuritalolla.  

Yleisöstä päätellen nuoriso ei tunne yhtyettä. Paikalle oli vaivautunut täysi salillinen jokseenkin ikäistäni väkeä, tällaisia + - kuusikymppisiä. Meille yhtye iski tietoisuuteen vuonna 1967 kappaleella A Whiter Shade of Pale. Se jäi pysyvästi mieleen. Ehkä nykynuorisokin vielä sen tunnistaa, jos ei muuta. 

Yhtye on edelleen täydessä vireessä. Laulaja-kosketinsoittaja Gary Brooker on yhtyeen sielu. Ääni on edelleen tunnistettava. Tyylilaji on kai määriteltävissä progressiiviseksi rockiksi. Siinä on kuitenkin muistumia klassisen musiikin suuntaan. Nitrodisko innostui kunnolla kuulemastaan nostalgiamatkasta. 

Tavallaan sekä liikutti että hymyilytti yleisöä katsellessa, että tämä on juuri sitä porukkaa, joka hillui hippivaatteissa ensimmäisessä Ruisrokissa vuonna 1970. Minä yhtenä joukossa.  

Kuva on konsertista. Huomaan, etten vieläkään oikein taida osata kuvata tällaisessa tilanteessa. Pimeä sali, kaukana oleva valaistu näyttämö. Paremmin onnistuneita kuvia olin toivonut mutta eipä vaan.  

Nostalgiaa kaipaaville 60-lukulaisille ehdotan kuunneltavaksi kappaletta Conquistador. Samoin nuorille, jotka eivät tunne tätä yhtyettä.

 

 

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Työkaveri kertoi olleensa konsertissa ja hänkin oli laskenut keski-iäksi noin 60 vuotta :)

Anonyymi kirjoitti...

Conquistador...
siitä tuli mieleeni Vita Nuova
-unna-

Dessu kirjoitti...

Dante valloittaa Beatricea? Miksipä ei, vaikka huonosti se sujui. Jokin niistä soneteistako erityisesti?

Dessu

Anonyymi kirjoitti...

On yhtä rakkaus ja sydän jalo;
niin viisas kerran lausui laulussaan.

Kuin sielu järkevä ja järjen valo,
ei voi ne olla ilman toisiaan.

Kun alttiin luonnon täyttää lemmen palo,
se Amorista saapi valtiaan,
ja Amorille aukee sydämen talo,
miss uinuu kauan taikka hetken vaan.

Kun näkyy sitten sulot naisen armaan,
ne silmää miellyttää, ja halu vieno
syömmessä syttyy omaks saamiseen,
niin kauan viivähtää se, kunnes varmaan jo havahtuu tuo lemmen henki hieno.
NÄIN MIESKIN TEHOO NAISEN SYDÄMEEN.

...inhimillisen kaunis piirre nuoressa Dantessa on se ujous, jolla hän, koettaa salata rakkautensa maailmalta...
V.A.Koskenniemi

-unna-

Dessu kirjoitti...


Ei tullut kuume elon riistäjäksi,
ei vilun vaiva, niin kuin muutoin meillä,
ei muu kuin ylen suuri ihanuus
[- -]
sai täältä kutsua tuon vapahduksen,
kuin ansainnut ei raskas elo mainen
tääll että viipyisi tuo ihanainen.
(Dante) // Dessu

Anonyymi kirjoitti...

Huomasin konsertissa olevani hivenen alle 4-kymppisenä aivan junioriporukkaa. Valitettavasti, sillä Brooker/Reid -aisaparin musiikki on ajatonta ja toimii edelleen loistavasti, niinkuin on taatusti toiminut jo ennen syntymääni... :)

Minulle suurin yllätys oli Brookerin leppoisa ja humoristinen sanailu, olen jostain syystä kuvitellut hänet jäyhemmäksi; tämä oli siis ensimmäinen kerta kun näin idolini livenä. Annan suuren arvon myös BJ Wilsonin muistamiselle.