perjantai 28. syyskuuta 2012

Vanhan kaverin muistoksi



 

Kaverini kuoli. Huikailematta voi sanoa, että viina vei. Riemua riitti loppuun asti. 
Muistovärssyksi Aaro Hellaakosken Viinamäen virsi (1916)  

Rakkaat veljet Bakkuksessa,
laulu laulakaa.
Vaipassansa kukkaisessa
kutsuu viinamaa.  

Pieni mettiäinen maassa
maaten kellittää,
humalassa autuaassa,
hiljaa pöräjää.  

Sinne käykää kärsiväiset
viinamäkehen
jossa pienet mettiäiset
potkii pöristen.  

Vaipassansa kukkaisessa
kutsuu viinamaa.
Rakkaat veljet Bakkuksessa,
laulu laulakaa.

 (Kuvassa Hellaakosken hautamuistomerkki Helsingin Hietaniemessä)

 

1 kommentti:

Sari kirjoitti...

Kun isäni kuoli, juttelin pastorin kanssa hautajaisista. Hän halusi, että kerron vainajan elämästä. Olin hetken hiljaa ja kysyn "rehellisesti vai kaunistetun version". Hän pyysi kertomaan rehellisesti ja niinpä minä kerroin.

Kaverisi kuoli samaan tautiin kuin isäni. Ihmiset valitsevat tiensä eikä sitä tarvitse peitellä.

Osaanottoni kaverin menetyksestä.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...