perjantai 7. syyskuuta 2012

Kävelykierros Helsingissä 5



Kohde 5: Hiljaisuuden kappeli
 

Kirjoitin kappelistahieman epäluuloisia ajatuksia jo viime talvena , kun rakennustyö oli kesken ja pressut peittivät rakennuksen. Nyt kappeli on valmistunut.  

Sijaintipaikka on keskeinen, siitä kulkevat valtavat ihmisvirrat editse joka päivä. Matkakeskus ja kaksi ostoshelvettiä sijaitsee aivan vieressä (Kampin keskus ja Forum). Kaukana eivät ole myöskään Sokos ja Stockmann. Rautatieasemalle on vain muutama sata metriä.  

Hiljentymiselle on kaupungin ydinkeskustassa itsestään selvä tarve. Eri asia on, miten se käytännössä onnistuu. Minun käydessäni ei onnistunut. Kappelin ovella oli nimittäin sellainen ihmispaljous tungeksimassa sisään, että luovuin suosiolla yrityksestä.  

Kappelin arkkitehtuuri on niin omintakeinen ja huomiota herättävä, että siitä on tullut turistinähtävyys. Miten onnistuu hiljentyminen, jos sisällä on ainainen virta katsojia, jotka eivät ole tulleet hiljentymään vaan katsomaan rakennusta. Sopii epäillä. Ainakin minä tarvitsisin hiljentymiseen suhteellisen yksinäisen olotilan. Ei onnistu ruuhkan seassa. On aavistettavissa, että ohikulkevien impulssi käydä kurkistamassa sisään ei aivan heti lopu.  

Kappeli on yhden uskontokunnan omistama ja siellä päivystää tämän uskontokunnan henkilökuntaa valmiina keskustelemaan. Uskon ja toivon, että linja ei kuitenkaan ole torjua tai yrittää käännyttää muunuskoisia tai uskonnottomia. Mikään Pántheion, kaikkien jumalien temppeli, sellaisena kuin Rooman Pantheon antiikin aikana oli, Kampin kappeli ei kuitenkaan valitettavasti ole.  

Kappelin arkkitehtuuri on silmiinpistävää, ehkä liiankin silmiinpistävää siinä ympäristössä. Kun seison keskellä Narinkka-toria ja katson kappelia, tuntumakseni tulee, että se ei oikein istu ympäristöönsä, siihen vanhan Koiton talon eteen. En silti menisi moittimaan - rakennus on oikeasti kiinnostavan näköinen, mutta ehkä sille olisi löytynyt jokin toinen sijaintipaikka, jossa se olisi saanut ympäristöstä tukea. En tosin keksi, mikä sellainen paikka voisi olla. Kiasman vieressä? Tilanne muistuttaa mielestäni Alvar Aallon suunnittelemaa Enso-Gutzeitin taloa Katajanokalla. Sekin on hieno talo mutta kertakaikkisen väärässä paikassa.  

Jännittävin minulta vielä puuttuu: en ole käynyt sisällä. Siellä vasta ratkeaa, miten rakennuksen tavoite toteutuu. Haluaisin käydä siellä niin, etten joudu osaksi turistivirtaa vaan pääsen istumaan penkille ja yrittämään "hiljentymistä", sellaista samanlaista, joka onnistuu parhaiten saunan jäähdyttelytauolla pimeässä yössä Längelmäveden kesäkotini laiturilla tai vedessä kelluessa. Ilman pappia!

 

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ehkä mukavampi painua hongikkoon, kuten täällä korvessa on tapana. Kun sulkee silmänsä ja korvansa, niin voi lisätä mielikuvia ihan kuin elokuvissa ikään.

iisi

Heidi kirjoitti...

Parkkeerasimme auton viime viikonloppuna Töölöntorille. Mietin siinä mielessäni, täälläköhän se Dessu asuu. Katseleeko ehkä juuri ikkunasta vai syökö illallista Mamma Rosassa.

Sari kirjoitti...

Olen suvusta jossa on useita pappeja. Minä en kuitenkaan usko yläkerran ukkoon enkä käy kirkossa kuin pakon edessä. Minulla on omat rauhoittumis paikat ja tavat, jolloin saan uskoa tulevaisuuteen.

Roope Dessutom kirjoitti...

Sari:
Konsteja on paljon. Tärkeintä on, että edes yksi on käytössä ja se toimii. Yhdellä se on metsä, toisella kirkko, kolmannella sauna, neljännellä jooga. Mikä kenelläkin.
Dessu

Roope Dessutom kirjoitti...


Heidi:
Jaa-ha, se olit siis sinä. Satuin juuri silloin katselemaan ikkunasta ja panin merkille, kun uteliaasti pyörit ja katselit torin laidoilla olevien talojen yläkerrosten ikkunoita. Olisihan minun pitänyt hoksata ja edes vilkuttaa, kun tuntomerkit ovat tiedossani.
Dessu



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...