tiistai 18. syyskuuta 2012

Kelpaako?



 

Tuttu blogin lukija tuli kadulla vastaan ja pysäytti. Kehui ensin, moitti sitten pikkuisen. Liikaa kuulemma kiukuttelen. Hymyä saisi olla enemmän.  

Niin varmaan. Minkäpä Dessu luonteelleen voi, tällaiselle melankoliselle, joka katselee maailmaa pessimistisin silmin ja näkee vikoja. Hymy tulee harvoin ja silloinkin vain toiseen suupieleen. Nauru vain jos joku tulee ja kutittaa, mieluiten jalkapohjista.  

Sitten tuli moitteita blogin ulkoasusta. Rumat värit. Epätaiteellinen, vaikka siinä jos missä minulta voisi odottaa parempaa. Ei koskaan mitään uudistuksia.   

Ja sitten se omituinen profiilikuva, josta hädin tuskin tuttukaan minua tunnistaa! Mitä se oikeastaan esittää, mitä olen siinä tekemässä? Nyrkki pystyssä marssin ja jalka niin kuin olisin käärmettä kantapään alle polkaisemassa?  

Olisi myös toivottavaa, että ottaisin kirjahyllystäni jonkin toisen kohdan otsikon kuvaksi. Vaihtelu virkistäisi.  

*   *   *    

Dessu on kritiikille herkkä. Niinpä päätin innovoida palstaani. Sopiva hetkikin sattui - sattumalta. Laskuri näyttää, että tämä on Töölöntorin reunalta -palstan teksti numero 365. Hyvä numero uudistukselle.  

Niinpä valitsin tarjolla olevista valmiista malleista yhden ja pistin sen käyttöön. Valinta kohdistui tällaiseen vesivärimalliin, laseeraukseen. Valokuvia en ainakaan heti vaihda, ehkä myöhemmin, kunhan ehdin.  

Sen sanoin, että en ole logokuvassa käärmettä polkemassa. Kuvaa on photoshoppailtu, siitä on poistettu kaikki muu paitsi päähenkilö. Jätin / jätän arvailtavaksi.  

Nyt pelkään reaktioita. Menikö entistäkin huonommaksi?

 

 

5 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Ainakin tämä lukija tulee hyvälle mielelle blogisi kirjoituksista. Pidän tyylistä miten kirjoitat, oli aihe mikä vaan ja siksi en ole koskaan pohtinut blogin ulkonäköä.

Nykyinen on sellainen josta minä pidän, ehkä siksi, siinä on lempivärieni sävyjä.

Mutta... Pohdin, onko ulkoasulla jotain merkitystä tekstiin. Eihän ketään saa arvostella ulkonäön mukaan, tärkein on sisäinen kauneus. Voisiko se myös päteä blogien maailmassa vai onko sisäinen kauneus jo kadonnut ihmisten ajatukista... ?

Anonyymi kirjoitti...

Pohja on lukijaystävällisempi kuin edellinen, ehkä hiukan imelä. Jotain miehisempää ehkä? Olen samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa, että sisältö ratkaisee. Luen sinun kirjoituksiasi mielelläni.

Täti

Kari Rydman kirjoitti...

No se nyt on joutavaa säikähdellä jonkun arvostelijan mielipiteitä. Ihan hyvä oli vanha ulkoasu, konservatiivina pidin tietysti vanhasta enemmän. Toiseksi: Jos blogistin jutut ja mielipiteet eivät miellytä, niin paras jättää lukematta. Se nyt pirua olisi että blogosfäärissäkin ruvettaisin vaatimaan viihteellisyyttä ja nuoleskelua! Kolmanneksi: Mikähän kirja tuolla hyllyhssä sitä arvostelijaa kiukutti? Onko jokin kirjoista Politically Incorrect? Neljänneksi: Miksi pitäisi uudistaa jos vanha on hyvä?
Ei veikkonen, painukoon arvostelija suolle tai oman hyllynsä ääreen kuolaamaan! Minä luen Dessua juuri sen vuoksi että hän kirjoittaa tällaisia juttuja.
Ainoa mitä joskus toivoisin, on näissä pikku novelleissa esiintyvän ja elämää suuremmaksi kohoavan neiti B:n laajempi kuvaileminen. Kafkalla oli Josef K., Petrarcalla Laura, ja Dessulla tuo myyttinen Neiti B.! :) Terveisiä hänelle toivottaa nimim. "Salainen ihailija"!

Anonyymi kirjoitti...

Komppaan Kari Rydmania. Entinen oli parempi, joskin muutosvastaiseksi konservatiiviksi tunnustaudun itsekin, tämmöisissä asioissa.

Joskin hällä väliä: jatkan blogisi seuraamista. Uskoisin, että meitä vaiteliaita lukijoita on enemmän kuin uskotkaan.

Kiitos tähänastisista,

t. Juha


Roope Dessutom kirjoitti...

Kun kirjoittaa tiivistä tekstiä, sävyt jäävät piiloon. Kommentaattorit saivat kovin kielteisen käsityksen kadulla kohtaamani kaverin sanomisista.

En minä siinä mitään säikähtänyt enkä mieltäni pahoittanut. Minulla on tämän kaverin kanssa vuosikymmeniä jatkunut kaveruus, jossa koko ajan kenkkuillaan ja kiusoitellaan, aina pilke silmäkulmassa.

Se alkoi opiskeluvuosina, jolloin piiritimme samaa kaunista teologityttöä. Suosiota saadaksemme herjasimme toisiamme, mutta tyttöön se ei tepsinyt. Hän suosi välillä yhtä, välillä toista, välillä molempia, ihan kristillisen tasapuolisesti. Lopuksi hävisimme pelin molemmat.

Tästä alkoi kaveruus, jossa piikittely ja ystävällismielinen ilkeily on jatkunut. Silloin tällöin kokoonnumme saunan ja virvokkeiden merkeissä muistelemaan menetystämme.

Nyt tavatessamme hän "moitti" blogiani samassa hengessä. Minulle oli ilo kuulla, että hän lukee blogiani. Sitä en tiennyt.

Sain tapaamisesta impulssin kokeilla uutta ulkoasua. Katsotaan nyt, pidänkö tästä itsekään. Jos en, vaihdan joskus takaisin entiseen tai sitten kokeilen jotain toista uutta.
Dessu



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...