Olen ennenkin
tällä palstalla kehunut, että vanhojen lehtien selailu on harvinaisen
mieltäylentävää puuhaa. Längelmäveden rannalla sijaitsevan kesäasuntoni
ullakolla ja aitassa sattuu olemaan mahtavat pinot erilaisia lehtiä menneiltä
vuosikymmeniltä, joten selailtavaa minulla riittää.
Päättyneenä
kesänä selailuni kohdistui erityisesti 1960-luvun puolivälin
Suosikki-lehtiin. Ne olivat minulle hyvin tuttuja ja tärkeitä lehtiä, sillä kuulun
sukupolveen, joka murrosiässä syttyi pop- ja rock-musiikkiin Beatles-yhtyeen
johdattamana. Siinä humussa maailma muuttui täysin eri näköiseksi kuin mitä se
oli edellisten sukupolvien jäljiltä. Vaikutukset jäivät pysyviksi.
Tänään
uutisissa kerrottiin, että Suosikki-lehti on päätetty lakkauttaa.
Ei se
minua enää mitenkään kosketa, muutoin kuin nostalgiamielessä. Kosketukseni
lehteen loppui parikymppisenä. Kesäkotini ullakolla lehtiä selaillessa sain
kuitenkin hyvin eläväisen kosketuksen aikaan, joka kerran oli.
Suosikin
välissä oli ihailijakuvia, lakanan kokoisia. Beatles-lakana pysyi huoneeni
seinällä vuosikaudet. Rollarit, Hepstars, Hollies,
Yardbirds, Swinging Blue Jeans, Kinks, Renegades, Herman´s Hermits sekä Johnny ja Danny
vaihtuivat useammin. Naisartisteista
kelpasivat Anki ja Carola.
Jokainen
Suosikki piti saada heti. Kerran kuukaudessa ilmestymispäivänä kävelin
Kirkkopuiston lehtikioskille ostamaan, kuten useimmat kaverinikin.
Puheenaihetta riitti moneksi päiväksi. Erityisen kiinnostava oli edellisen
kuukauden myyntilista (näytteenä lista marraskuulta 1964; kuvan saa klikkaamalla
suurennetuksi lukukelpoiseksi).
Suosikissa
oli villi meininki - uusi rento elämänasenne. Jutut olivat usein silkkaa
mielikuvitusta, kuten "paljastukset" kuvien kera, että Beatleseilla
on salaiset tyttöystävät Suomessa. Jammun palsta antoi venkoilevia ja aika
tuhmia vastauksia ja ohjeita lukijoiden kysymyksiin. Kirjeenvaihtotovereita
etsivillä oli omat osastot - sivukaupalla postimerkin kokoisia mustavalkoisia
valokuvia, nimiä ja osoitteita.
Oli myös
levyarvosteluosasto. Sitä piti nykyinen blogikaverini Kari Rydman.
Lempeänpuoleinen kriitikko, paljon kehuvia arviointeja, vähemmän moittivia.
* *
*
Aikakausi
ei ollut suosiollinen Suosikin tarjoamalle nuorisotyylille. Minäkin kasvatin
pitkän tukan ja ostin Beatles-bootsit. Rasvaletit huutelivat meille herjoja:
"Mitäs tytöt!" Radiosta tuli aluksi vain kaksi ohjelmaa, joissa
nuorisomusiikki pääsi esiin: Kaleidoskooppi ja Kahdeksan kärjessä, vähän
myöhemmin alkoi myös Poppamies. Isäni sai raivokohtauksen, kun hänen yhdeksältä
alkanut yöunensa häiriintyi, kun minun huoneestani kuului musiikkia. Olin kyllä
aina yrittänyt vaientaa ääntä kuuntelemalla Kaleidoskooppia korva kiinni
matkaradioni kyljessä sängyssäni peiton alla, mutta sitten tuli se hetki,
jolloin Can´t buy me love innosti lisäämään liikaa volyymia.
Suosikki
poistuu. Se oli minun ikäluokalleni tärkeä sukupolvikokemus. Kai näillä
nykyisilläkin sellaisia on.
5 kommenttia:
Kyllä ne minun arvosteluni herättivät raivoa joissakin, kun vielä tiesivät minun tulevan sen ison aidan toiselta puolelta! Itse asiassa Isto Lysmä vihjaisi tuon palstan lopettaessaan jonkun tuottajan olleen katkera. Iston muuten tunsin pikkupojasta asti, hän kun asui pienenä meitä vinosti vastapäätä Juhani Ahon tiellä Eirassa.
Niitä lehtiä lakkautetaan joiden entiset lukijat ovat kasvaneet aikuiseksi. Jännityksellä odotan, mikä seuraavaksi lehti seuraavaksi lakastuu...
Vai sellaista palautetta arvosteluista, jotka minun mielestäni olivat aika kilttejä. Yllättävää, mutta en minä tunne alaa.
Ehkä vain ylistävä arvostelu olisi kelvannut. Myyntiin vaikuttavasta toiminnasta kuitenkin oli kysymys.
Dessu
Nimenomaan myynnistä olikin kysymys. Firmat katsoivat että minun olisi ollut kirjoitettava pelkkiä puffeja. Eräs ilmeisen riidanhaluinen tai ylihuolestunut putiikki yritti arvella että puolueellisesti "vainosin" sitä. Nimeä en muista, mutta saattoi olla kyllä PSO.
Nythän se muuten selvisi, miksi tässä jutussa on Rydmanin kuva.
Idoli syöpynyt Suosikista mieleen:)
Lähetä kommentti