Heti pyhien jälkeen ilmestyi finni poskeen. Oikein pulska ja punainen. Sitten ilmestyi kaksi finniä lisää, onneksi molemmat parran sekaan, josta ne eivät näy, vain tuntuvat. Sitten kasvoi yksi niskaan.
Mitä tämä tällainen on? Olenko palannut murrosikään?
Onhan minulla tietysti muutenkin teinin tavat, täytyy myöntää. Yökaudet räplään tietokonetta, aamulla nukun pitkään ja päivät olen enemmän tai vähemmän torkuksissa ja oikutteleva.
Olenkohan edes koskaan tullut kunnolla aikuiseksi, sillä minulla on vielä kaksi viisaudenhammastakin puhkeamatta.
Toisaalta voin lohduttautua sillä, että optikko suositteli minulle viime kesänä silmälaseja, joista hän käytti nimitystä ”aikuisnäkölasit”. Ei siis mitkään teininäkölasit.
Mutta tämä finnitauti ei tunnu menevän ohi. Kuinka kauan suklaan vaikutus voi kestää? Koko loppuelämänkö? Tänään ilmestyi uusi lihava finni, entistä pahempaan paikkaan, keskelle otsaa.
Mutta silloin kun hän kehuvan lausuntonsa antoi, minulla ei ollut finniä keskellä otsaa.
Nyt ryhdyn tutkimaan, löytyykö finnitautisille kuusikymppisille terapiaa tai vertaistukiryhmää.
2 kommenttia:
Kiitos kirjoituksesta, toivottavasti teiniangstisi ei äidy kovin pahaksi.
Ihmisten jaottelu ikäryhmittäin on muuten hyvin kapea tapa käsittää maailmaa. Finni taistelee tuota käsitystä vastaan!
Kunpa YLE kanavaprofiileineen myös ymmärtäisi tämän.
t. Kallaveden tyttö
Nyt aion ryhdistäytyä ja ryhtyä taas lukemaan mukavia postauksia...
Olematta lääkäri, taudin kuvasi on aivan selkeää laatua.
Syöt suklaata aivan liian harvoin :)! Ihosi protestoi. En kehoita nauttimaan ko. ainetta joka ainoa päivä, kuten itse teen, mutta hieman joulua useammin!
'Sivummalta seuraaja'
Lähetä kommentti