maanantai 9. tammikuuta 2012

Laiskotteluterapiaa




Joulun hirmumyrsky oli raadellut kesäasuntoani. Sain asiasta viestin naapurin isännältä. Ei auttanut muu kuin lähteä Längelmävedelle katsomaan, vaikka kuinka Belgian-matkan jälkeen laiskotti.

Pääsin perille iltapimeällä. Taskulampun valossa vahingot eivät kovin pahoilta näyttäneet. Iso mänty oli kaatunut niin ovelasti, että sen latva oli vanhan päärakennuksen kuistilla. Räystäs oli nurkasta vääntynyt ja vesiränni irronnut. Latva tukki täysin mahdollisuuden päästä sisälle rakennukseen. 

Aikomukseni oli jäädä yöksi. Onneksi olin taas kerran ollut kaukaa viisas ja jättänyt myrskylyhdyn, lamppuöljyn ja sytyttimen helposti löydettävään ja kuivaan piiloon. Kun mökkiin en päässyt, piti lämmittää sauna. Kylpemisen jälkeen patja porstuasta lauteille ja makuupussi kaapista esiin. Käy se niinkin, vaikka vähän kapeaa oli. Eksoottinen kokemus.

Aamulla naapurin Tarmo tuli moottorisahan kanssa ja avasi väylän kuistille ja sisään mökkiin. Sähkö ihme kyllä toimi, syynä varmaankin se, että sähkön toimittaja oli se V:llä alkava ruotsalaisfirma eikä se suomalaisfirma, jonka päätoimiala on optioiden jakelu. Sain siis lamppuun valon ja patterin lämpiämään.

Mökillä ei talvella voi oikein tehdä mitään. Siinä vähän kuljeskelin pihalla ja seisoskelin ja katselin. Sitten antauduin laiskuudelle. Kävin tuvan sängylle selälleni ja annoin unen viedä. Herätessä ulkona oli taas pimeää. Kävin hakemassa vintiltä luettavaa. Olisi siellä kirjojakin, mutta tunnelmaan sopivat paremmin vanhat lehdet. Niitä siellä on vaikka kuinka paljon.

Luin Urheilun Kuva-aittoja vuodelta 1960. Niissä selostettiin Rooman olympiakisoja. Eugen Ekman voitti kultaa. Eeles Landström voitti pronssia, ja muutenkin meni hyvin.

Luin 60-luvun puolivälin Suosikkeja. Niissä intoiltiin Liverpoolin nuorista karvapäistä, Beatleseista. Oli myös kotimaisia uusia tähtiä, sellaisia kuin Danny, Johnny, Irwin, Hector ja Folk-Fredi. Lehtien välissä oli lakanankokoisia kuvia tähdistä. Oli sadan myydyimmän levyn listoja. Melkein kaikki kappaleet muistin. Pientä pilkkaa esitettiin sellaisille listan kärkipään lauluille kuin Iltatuulen viesti, Häävalssi ja Rakastan elämää. Edustivat mennyttä maailmaa.

Vanhan hirsiseinäisen torpan tuvan lämpimässä sängyssä lukiessa iski uni helposti, vaikka kuinka jännittäviä juttuja luki. Piti hakea ullakolta vielä jännittävämpää lukemista. Muistin, että siellä on isot pinot Pekka Lipposen ja Kalle-Kustaa Korkin seikkailuja. Pirskatti, ne olivat tosi makeita.

*   *   *



Saunan lämmitin joka ilta, mitään muuta työtä en tehnyt. Ravintoni oli vähän yksipuolista. Oriveden S-kaupasta mukaan oli tarttunut lähinnä sellaista ruokaa, jonka sai valmistetuksi tikun nokassa saunan kiukaalla. Juoma oli Iisalmessa purkitettua.

Myrskyvahinkoja paljastui vähitellen enemmänkin. Niistä vakavin oli kohdistunut tyylipuhtaaseen käymälääni, sellaiseen perinnepikkulaan, punamullalla maalattuun, jossa on sydämenkuva ovessa ja sisäseinillä vanhojen filmitähtien kuvia. Olen rakennuksesta ylpeä, sillä olen itse sekä sen arkkitehti että rakennusmestari. Sitä paitsi se on kestävän kehityksen mukaisesti kompostoivaa mallia.

Nyt myrsky oli kaatanut puun sen seinään niin, että rakennus oli osittain pudonnut nurkkakiviltään. Se oli taaksepäin vinossa. Rakennuksen käyttöä varsinaiseen tarkoitukseensa vinous ei estänyt, mutta istuminen tuntui huteralta. Tuntui, että nyt ei sovi nojata peräseinään. Jos nojaan, koko pytinki keikahtaa selälleen, ja kuinkas minun silloin käy.

Neljä päivää vietin hiljaiseloa mökin yksinäisyydessä, sitten kyllästyin. 

Muistin, että ryhmä työpaikkani naisia oli käynyt äskettäin luostarissa harjoittamassa retriittiä. Oli ollut hieno kokemus. Mitenkähän tämä minun kokemukseni? Lukemisto ja ravinto eivät minulla tainneet olla aivan ihanteen mukaisia mutta hyvää silti teki. 

Ihan kuin uusi mies olisi palannut kaupunkiin: virkistynyt, energisempi, sosiaalisempi. Jaksoi taas kuunnella muita.

6 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Hyvin sinun mökin kävi, kun ei pahempia vaurioita tullut. Minulla meni loma uusiksi kun sähköt meni, ensin 13 tuntia ja sitten vuorokausi myöhemmin 10 tuntia. Luin kirjaa taskulampun valossa ja söin suklaata. Minun piti siivota työhuoneeni mutta se on edelleen yhtä kaaosta...

Oliko sinun Belgian matka mukava?

Kari Rydman kirjoitti...

Väärin virkistytty. Mökillä tai tontilla pitää edes olla hieno ulkomaalainen nimi! Edes eestiksi: 'suvila' = kesähuvila; sanan soisi rantautuvan suomeenkin, kun on lyhyt ja kertoo kaiken.

Anonyymi kirjoitti...

Olit kommentoinut Saunaihoa. Nyt en saa keskityttyä töihin, kun mieltäni jäi painamaan, mitä sukua olet Roosa Liksomille???? Kaimapuoli??

Heidi kirjoitti...

Tosiaankin Rosa Liksom ja Roope Dessutom. Tosin Rosa Liksom on keksitty nimi kun taas nimesi on aito.

Roope Dessutom kirjoitti...

Rosa Liksom on sielunsiskoni. Yhteistä on myös se, että olemme molemmat aikoinaan runsaasti matkustaneet junalla Venäjällä, tosin emme yhdessä.

Heidi on tässä nimien tulkinnassa oivalluksen porteilla.
Kysehän on tyylilajista. Voi vain arvailla, miten minä toimisin, jos minun oikea nimeni sattuisi olemaan vaikkapa ”Onni Alavaara” tai jotakin muuta sellaista.

Toisaalta, ei faktojen pidä antaa pilata hyvää teoriaa. ”Siallekin on totta vain hänen kärsänsä ala”, kuten räätäli Halme Pohjantähdessä viisaasti lausuu. Ja siihen Nietzsche lisää: ”Ei ole olemassa tosiasioita. On vain tulkintoja.”

Dessu

Roope Dessutom kirjoitti...

"Suvila" on hyvä sana. Toinen on "individualmaja" = omakotitalo. Tämän sanan kohdalla mielessäni on eräs tietty talo, johon se sopisi aivan erityisen hyvin. En nyt kuitenkaan viitsi täsmentää, kenen talo.
Dessu



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...