tiistai 24. tammikuuta 2012

Epäilyttävä helsinkiläinen vouhottaja

Kesänaapuri poikkesi Helsingin-reissullaan tervehtimässä. Hän on oikein mukava mies vaikka irvaileekin aina meitä helsinkiläisiä kummallisista vouhotuksista. Nytkin hän piti itsestään selvänä, että minä olen yksi niistä kelvottomista, jotka äänestivät Haaviston jatkoon. Hän kun tuntee minut ja omituiset kotkotukseni ja melkein 40 vuoden takaa. Osui kyllä oikeaan. Itse hän oli Väyrysen miehiä.

Tuliaisiksi hän toi ison kassillisen Längelmäveden rannalla kasvattamiaan sipuleita. Niiden maun suhteen mielipiteemme ja intohimomme osuvat paremmin yhteen. Sipuli-intonikin hän tuntee vuosikymmenien ajalta, joten hän on kohtuullisen vakuuttunut, että jopa helsinkiläiset vouhottajat ymmärtävät hyvän maun päälle.

Tuliaisten tuottama mielihyvä lievensi poliittista kiistaamme. Minä lepytin häntä vakuuttamalla, että voisinhan minä toki Väyrystäkin äänestää, ainakin sellaisessa tapauksessa, että toisella kierroksella olisivat olleet vastakkain Väyrynen ja Soini. Hän taas lepytti minua vakuuttamalla, että voisi toki Haavistoa äänestää, ainakin sellaisessa tapauksessa, että toisella kierroksella olisivat olleet vastakkain Haavisto ja se Essaja tai se Pidee.

Leppymisen rohkaisemana hän pyysi minua kuskiksi, kun hän itse on tottumaton ajamaan Helsingissä. Autonsa hän oli jättänyt olympiastadionin parkkipaikalle ja kävellyt siitä ylämäkeen Töölöntorille. Tavoite oli päästä autolla Jätkäsaaren satamaan ottamaan vastaan Tallinnan-reissulta palaavia sukulaisia.

Näin tapahtui. Ajoin Länsisatamaan ja takaisin ja vein matkalaiset vielä Hämeenlinnan moottoritien alkuun, josta heidän oli helppo lähteä jatkamaan matkaa kohti Pirkanmaata. Minä palasin Töölöön bussilla.

Sain Tallinnan-tuliaisiksi vielä ison suklaalevyn. En kehdannut kieltäytyä, mutta sitä en syö. Annan sen vaikka eteenpäin jollekin. Syy jyrkkään asenteeseeni ei ole mikään helsinkiläinen kotkotus eikä edes presidentinvaali. Lukija ymmärtää kielteisen asenteeni, jos viitsii kelata blogiani taaksepäin kaksi pykälää ja lukea sieltä postauksen nimeltä ”Kohtalaisen komea mies”. Sieelä on koko surkea totuus.

[sipulitarina jatkuu]

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

...sipulista odotan luettavaa jatkoa - 'kyynelillä' tai ilman.
Odotellessani käyn aikani kuluksi huomenna uudestaan äänestämässä Niinistöä, jospa nyt tehoaisi :D. En kirjoittele äänestyslipukkeelle viestejä, enkä taita sitä suudelmin, enkä edes nuole kuorta. Mutta kahvit, ne juon tällä kertaa!

'Sivummalta seuraaja'

Kari Rydman kirjoitti...

Dessu! Älä usko peileihin! Mitä niistä heijastuu, on joidenkin kvarkkimaailman muutosten vääristämää! Ainoa syy olla syömättä sitä suklaata on, ettei tykkää sen mausta! :)

Dessu kirjoitti...

Minä en nykynaamallani peiliin edes vilkaise. Suljen silmät, kun kylpyhuoneessa peilin eteen joudun.

Mutta miten estän sormenpäätä tuntemasta keskellä otsaa edelleen kukoistavan suklaanäppylän?

Sipuli: kyyneleet siinä pitää olla, kuten uudessa kirjoituksessani vakaumuksen syvällä rintaäänellä julistan.
Dessu