Isäukko kantoi pitkään kaunaa työnantajaansa kohtaan jostain kärsimästään vääryydestä, josta alakouluikäisellä Dessulla ei ollut tarkempaa tietoa.
Kaunaa ei tietenkään sopinut ilmaista työnantajalle itselleen - se olisi voinut vaarantaa työpaikan. Kosto piti hoitaa huomaamatta. Koston muodoksi isä oli keksinyt joulukuusen varastamisen työnantajan firman pääkonttorin nurkalta.
Siinä oli puutarhurin hoitamaa puistoa, ja varastettavaksi katsottu kuusi oli parimetrinen ja kaikin puolin mallikelpoisen muotoinen.
Paikalle ei kuitenkaan voinut mennä tietä pitkin, sillä siihen näkyi lähitaloista. Mutta konttorin takana oli laaja metsä. Sitä kautta pääsisi hiipimään huomaamatta.
Isä otti seitsemänvuotiaan Dessun mukaan apumieheksi auttamaan kuusen raahaamisessa. Pulkka ja narua otettiin mukaan. Hämärän lähestyessä lähdettiin autolla ja ajettiin sivutielle, siitä rämmittiin umpihangessa kilometrin verran metsän läpi konttorin taakse. Lunta oli paljon. Perille päästiin hikisinä ja hengästyneinä.
Pimeä oli tullut mutta sahaaminen onnistui hetkessä. Kuusi sidottiin pulkkaan ja lähdettiin vetämään taskulampun valossa metsän läpi.
Sitten Dessulle sattui vahinko.
Kumisaapas juuttui paksussa hangessa johonkin koloon ja jalka karkasi saappaasta. Meni muutama askel ennen kuin pieni Dessu uskalsi pysäyttää etenemisen ja sanoa isälle, mitä oli tapahtunut. Isä saattoi olla kiivas mies.
Saapasta käännyttiin etsimään. Taskulampun pienessä valossa sitä ei kuitenkaan löytynyt paksun hangen piiloista. Matkaa jouduttiin jatkamaan ilman saapasta.
Kuusi saatiin kotiin toinen jalka villasukassa. Äidiltä ei herunut ymmärrystä operaatiolle, sillä kuusen arvo oli mitätön verrattuna uusiin saappaisiin. Hyviä kuusia olisi toki löytynyt kotinurkiltakin.
Ongelma kärjistyi, kun isä tuli ymmärtämään, että äiti oli kirjoittanut saappaan sisävarteen omistajan nimen. Koulussahan ne voisivat sekaantua.
Uhkakuva oli, että työnantaja lähtee seuraamaan lumessa olevia jälkiä ja löytää saappaan, ja siinä on nimi. Se olisi katastrofi - mikään ei pelastaisi.
Seuraavana päivänä ja talven mittaan monenakin päivänä hämärän hetkillä isä ja poika menivät takaisin metsään etsimään pudonnutta saapasta. Ja vielä keväälläkin, kun lumet sulivat.
Saapasta ei koskaan löytynyt. Ilmeisesti ei työnantajakaan löytänyt, sillä katastrofia ei kuulunut.
Isän kosto siis onnistui. Ja joulukuusi oli hieno (kuva rajattu niin että henkilöt eivät näy).
Mitäpä muisteltavaa on 50 vuoden kuluttua niillä, jotka nyt ostavat kuusensa tuosta Dessutomin ikkunan alla aukeavalta Töölöntorilta. Hinta näyttää olevan jopa 60 € .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti