Epäilyn perustelu: Päätähti Robin Williams on myöhempinä vuosinaan tähdittänyt usein kelvottomia tekeleitä. Katsoja Dessutomilla on kehittynyt jonkinasteista tympääntymistä naamataulun metkannäköiseen virneeseen.
Toisaalta mielikuva vuosien takaa on säilynyt myönteisenä, erityisesti pateettinen loppukohtaus. Ja ohjaaja Peter Weir on tehnyt useita laatutöitä.
Elokuvan teemaksi, eräänlaiseksi "opetukseksi", on muodostunut latinankielinen lentävä lause "Carpe diem" ("Tartu hetkeen" / "poimi päivä"). Se on lainaus Horatiuksen oodeista ("Dom loquimur, fugerit invida aetas: carpe diem quam minimum credula postero")
- - -
Katselukokemus DVD:ltä vahvisti myönteistä mielikuvaa - kyllä tämä ihan kohtuullisesti on kestänyt aikaa.
Tarina on vahva, siihen menestys perustuu. Ollaan uusien aikojen ja uusien vapauksien aikakauden aattotilassa, vuodessa 1959. Tulee traaginen yhteentörmäys vanhan ja arvokkaan ja uuden ja boheemin välillä. Aktivistina toimii poikien vanhoillisen sisäoppilaitoksen uusi persoonallinen kirjallisuudenopettaja (Williams), joka inspiroi / manipuloi oppilaansa luovaan vapauteen. Katastrofihan sellaisesta tietysti seuraa - erityisesti Yhdysvalloissa.
Tunteisiin vetoavassa loppukohtauksessa kertaalleen nujerretut pojat rohkaistuvat uhanalaisessa tilanteessa ilmaisemaan kiitoksensa potkut saaneelle "kapteenilleen" (viittaus Walt Whitmanin runoon Abraham Lincolnille:)
Walt Whitman 1888:
O Captain! My Captain! our fearful trip is done; / The ship has weather'd every rack, the prize we sought is won; / The port is near, the bells I hear, the people all exulting, / While follow eyes the steady keel, the vessel grim and daring: / But O heart! heart! heart! / O the bleeding drops of red, / Where on the deck my Captain lies, / Fallen cold and dead.
(Peter Weir: Dead Poet´s Society, USA 1989)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti