perjantai 6. marraskuuta 2015

Aukeavat ovet



Kuvan kupariseen ovenkahvaan olen tarttunut jo vuosikymmenien ajan usein, hyvin usein. Ovesta olen päässyt yhteen mielipaikoistani Helsingissä. Ovi ja talo sijaitsee Pohjoisesplanadin ja Keskuskadun kulmassa Ruotsalaista teatteria vastapäätä. Ovenkahvan ja koko talon on suunnitellut Alvar Aalto.


Talon nimi on Akateeminen kirjakauppa. Se on kirjallisuuden ystävän paratiisi. Sieltä löytyy vaikka mitä, ja jos ei löydy, äkkiä tilataan. Koko maailman tiede, taide ja kulttuuri on tavoitettavissa. Toki sieltä löytyvät myös viihteen ja kaupallisuuden saavutukset, mutta ne eivät ole pääasia.

Nyt alkaa kuitenkin näyttää huonolta. Voi olla, että ovenkahvaan ei tule enää tartuttua entiseen malliin. Iso bisnes näyttää iskevän koko tuhovoimallaan tähänkin kulttuurilaitokseen. Stockmann-konserni on nimittäin myynyt Akateemisen ruotsalaiselle Bonniersille.

Edellinen tuhoisku osui perinteikkääseen WSOY-kustantamoon. Iskun tekijä oli Sanoma-konserni, ja iskussa menivät sen siliän tien sekä perinteet että upea vanha talo Bulevardilla. Nyt vuorossa on Akateeminen. Seuraavaksi uhriksi veikkaillaan jo Kansallisteatteria.

Ensioireena Akateemisen lehtiosasto muutettiin amerikkalaisen kahvikuppilaketjun toimitilaksi, vaikka talossa oli oma, perinteikäs kahvila-ravintola. Nyt uusi omistaja, Bonniers-konserni, on päättänyt lakkauttaa Suomen oloissa ainutlaatuisen pienlehtien myynnin. Ei kuulemma ole riittävän kannattavaa. Tilaan löytyisi tuottavampaakin toimintaa.

Juuri tämä pienlevikkisten kulttuuri-, mielipide-, tiede- ja alakulttuurilehtien osasto on ollut Akateemisen erityisaluetta. Opetusministeriö on arvostanut toimintaa antamalla kirjakaupalle huomattavaa tukea tämän toiminnan ylläpitämiseksi. Mutta ei. Bonniersin Akateeminen kieltäytyy olemasta akateeminen.

Esitänpä ennustuksen, koska siihen minulla on taipumusta - tai ainakin palavaa innostusta:

Akateeminen kirjakauppa seuraa edistyksen tuulia eli siis lakkauttaa itsensä turhana ja kannattamattomana. Tulevaisuudessa sen kirjaosasto sijaitsee ovensuussa ja sen kaunokirjallisuusosastolla  myydään Ilkka Remeksen kirjoja miehille ja Paulo Coelhon kirjoja naisille. Tietokirjaosaston puolella on jääkiekkoilijoiden ja Big Brother -esiintyjien elämäkertoja. Tyhjiksi jääneissä tiloissa sijaitsee hampurilaisravintoloita ja yläkerroksissa Sedun VIP-yökerho.

Ehkä löytyy myös virtaviivaisempi ovenkahva.


3 kommenttia:

joonas n kirjoitti...

Ennustuksesi tuntuu todenmukaiselta, varsinkin täällä Oulussa. Akateeminen lopetti jo – tai on ainakin henkitoreissaan, en ole uskaltanut käydä siellä hetkeen – ja Stockmannkin (missä ko. kirjakauppa toimi) lähtee. Keskustaan toki rakennetaan uusia kauppakeskuksia mutta silti tuntuu siltä että jotain tulee puuttumaan. Muutakin kuin Akateeminen, jota tulen kyllä rehellisesti kaipaamaan.

Anonyymi kirjoitti...

Akateemisen kohtaloa suren kanssasi. Aiemmin olen ollut kylmäkiskoinen sille amerikkalaiselle kuppilallekin, lähinnä sen ainoan käyntikerran perusteella, jolloin kyllästynyt ja ylimielinen suomipimatsu kärsimättömästi suhtautui tällaiseen ko. kuppilan käytänteistä tietämättömään. En ole siellä toista kertaa käynyt, mutta nyt olen vahingossa tutustunut ko. liikkeet ideaan ja historiaan ja olen tuuminut, että ehkä pitäisi antaa toinen tilaisuus.

Tiesitkö, että kahvilan perustivat 1970-luvulla Seatllessa kolme hyvinkin humanistista herraa: englannin opettaja, historian opettaja ja kirjailija. Nimikin tuli Moby Dickin perämieheltä. 16 vuotta myöhemmin he myivät firman työntekijälleen. Tällä oli liikefilosofiana "me emme ole kahvialan yritys, jossa harjoitetaan asiakaspalvelua, vaan ihmisalan yritys, jossa tarjotaan kahvia. Koko liiketoimintamalli perustuu asiakaspalveluun". Ja kun luki, millaista koulutusta kahvilaketju on työntekijöilleen järjestänyt (50 tuntia asiakaspalvelukoulutusta vuodessa per työntekijä kuulemma!?!) alkoi miettiä, onkohan siitä koulutuksesta vähän säästetty Suomessa... Tai sitten ne pikkupimut eivät vaan ole oppineet. Tai sitten minä olin vääränä päivänä liikkeellä. Tai sitten Suomeen asiakaspalvelu nyt vaan ei istu. Mutta ymmärrän lukemani jälkeen, mikä alkuperäinen idea esim. niissä nimien kirjoittamisissa kuppeihin on ollut: ajatus, että asiakas tunnetaan oikeasti nimeltä ja työntekijä seuraavalla kerralla tietää, mitä suositella tai onko tämä asiakas erityisen kiireinen.

Roope Dessutom kirjoitti...

"Anonyymi" kertoo asioita, joista minulla ei ole aiemmin ollut mitään tietoa. Ikään kuin tuomiooni ilmestyisi lieventäviä asianhaaroja.

Pitäisikö liennyttää nurjamielistä kantaani? Toisaalta kai "ihmisalan yritykselle jossa tarjotaan kahvia" löytyisi Helsingin keskustasta muitakin hyviä sijaintipaikkoja kuin keskeinen osa valtakunnan parasta kirjakauppaa? - Nit pitää fundeerata. . .



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...