torstai 11. syyskuuta 2014

Mistä ostat?




Jouduin tänään käymään isossa marketissa. Sellaisiin en mielelläni mene, mutta joskus ei voi mitään.

Kannelmäen marketista eli ostoshelvetistä löysin sen mitä olin hakemassa. Lisäksi löysin sellaista, mitä en ollut hakemassa, nimittäin kirjan. Tai jos tarkkoja ollaan, olin kyllä hakemassa juuri sitä kirjaa, mutta en marketista. Minä haluan ostaa kirjani kirjakaupasta, en marketista.

Siinä tuli eettisen pikapohdiskelun paikka. Hakemani kirja sattui olemaan siinä mistä kuljin. Otanko vai en? Prismasta saa bonuksia, tänään peräti tuplana. Helpottaisikin elämää, kun ei tarvitsisi erikseen lähteä kirjakauppaan.

Mutta sitten on toinen näkökulma. Tunnen kirja-alaa aika laajasti ja tiedän, että kirjakaupat ovat vaikeuksissa. Marketit ovat vieneet niiltä asiakkaita. Mielelläni suosin ammattimaisia kirjallisuuden erikoisliikkeitä.

Kaikkein mieluiten suosisin pieniä kivijalkakirjakauppoja. Niissä oli yrittäjän intohimoa pitää tarjonta laadukkaana. Mutta huonosti on useimmilla käynyt. Haagassa Thalian aukiolla oli vielä pari vuotta sitten juuri tällainen pieni mutta laadukas kirjakauppa mutta ei ole enää. Siellä kävin mielelläni. Marketit tappoivat.

Kesäasuntoni suunnalla pohjoisella Pirkanmaalla on tallella yksi aarre, Ruoveden kirjakauppa . Se on toiminut jo yli sata vuotta perheyrityksenä. Sinne ajan mielelläni. Siellä on hämmentävän hyvä ja laaja valikoima, ei pelkästään bestsellereitä ja uutuuksia niin kuin marketeissa. Lisäksi siellä on upea kahvihuone täynnä vanhaa kirja-alan tavaraa.



On kai sellaisia vielä jäljellä muutama muuallakin. Minun mielestäni sellaisia pitäisi suosia, ettei vaan tämäkin ala pääsisi lopullisesti kuolemaan isojen kauppaketjujen viedessä asiakkaat.

Mitä siis tein Kannelmäen ostoshelvetissä?

En ostanut bonus-kirjaa. Ajoin rullaportailla kerrosta ylemmäksi, jossa on alan erikoisliike, tosin isoa ketjua sekin. Ostin kirjan sieltä, ilman bonuksia. En huomannut vertailla hintoja.

Ai minkä kirjan? Sirpa Kähkösen Graniittimies. Ja impulsiivinen ihminen kun olen, ostin vielä toisenkin kirjan, Jonas Gardellin Tvätta aldrig tårar utan handskar, osa 3.




7 kommenttia:

Stadin Friidu kirjoitti...

Hyvä Dessu. Vanhemmillani oli Helsingissä kirjakauppa (ehkä juuri sellainen, jonkalaisessa mielelläsi käyt) vuodesta 1942. Toki se oli ollut jo aiemminkin ollen yksi Helsingin vanhemmista. Minä sen perin ja lopetin (kirjat alkoivat olla vapaassa myynnissä jopa bensa-asemilla).Siihen asti Kustannusyhdistykseltä anottiin lupa kirjakaupan pitoon ja kirjojen myyntiin.

Vinhan Kirjakauppa oli tuttu perheelleni ja isäni tunsi hyvin Vinhan. Kesäaikaan kävimme usein visiitissä. Nyt en ole kuitenkaan aivan varma, oliko kyseessä itse Kustaa vai hänen poikansa. Siitä on niin pitkä aika. Oli nyt isä taikka poika, minä niiasin kauniisti tervehtiessäni.

Onnea ja menestystä kaikille pienille kirjakaupoille ja niiden omistajille!

Heidi kirjoitti...

Olen lukenut Sirpa Kähkösen kirjaa kolmisenkymmentä sivua. Ajan- ja ympäristön kuvaus on hienoa, mutta jotenkin se ei vie mukanaan. Ihmiset jäävät vieraammiksi kuin kaalikeitot ja huonot asunnot. No olen vasta alussa. Sirpa Kähkönen on käynyt samaa koulua kuin minä. Se selvisi kun hän piti puheen jossain koulun vuosijuhlassa. Lainasin Graniittimiehen kirjaston e-kirjavalikoimasta.

Anonyymi kirjoitti...

Pirkanmaalla on myös iki-ihana Lempäälän kirjakauppa! Suosittelen! Lämpimästi!

Heidi kirjoitti...

Tampereella on Tulenkantajien kirjakauppa.

Sari KS kirjoitti...

Kaikki pienet kaupat ovat ihania. Kesällä olin Milanossa, kävin ostamassa hedelmät, leivät ja leikkeleet eri pienistä liikkeistä.

En pidä isoista marketeista. Asun maalla ja vaikka kauppa kuuluu ketjuun. On ihanaa saada palvelua ja kaupan päälle terveiset kotiin, jokaisen etunimellä.

Roope Dessutom kirjoitti...

Aika yksimielinen raati kommentoi kirjoitustani. Jättimarketit eivät saa kannatusta mutta silti ne valtaavat alaa ja tappavat pienet putiikit. Miksi näin? Siksi että liian moni valitsee helpomman tien ja ostaa marketista. Olisiko muutos mahdollinen?

Lempäälän kirjakauppa ei ole minulle tuttu. Häpeäkseni on myönnettävä, että Tulenkantajien kirjakauppa ei myöskään ole tuttu, vaikka Tamperetta tunnenkin aika laajasti. Puutteet pitää korjata ensi tilassa. Yllättävä ja miellyttävä sattuma oli, että blogin vakilukijoiden joukosta löytyi Ruoveden Vinhan kirjakaupan henkilökohtaisesti tunteva henkilö.

Dessu

Heidi kirjoitti...

Tulenkantajien kirjakauppa on siitä erikoinen, että sitä hoitaa runoilija. Kun jotain kirjaa käy kysymässä niin usein sitä ei löydy, mutta asiakas ohjataan ystävällisesti Lukulaariin. Kaupassa roikkuu Mirkka Rekolan lätsä ja sieltä löytyy myös runoilijan kirjoituskone.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...