maanantai 22. syyskuuta 2014

Tyyliin sopiva



Kun valitsin kaapista solmiota, mieleen juolahti Majakovskin osuva luonnehdinta: "Amerikkalainen solmio on risteytys kanarialintua, tulipaloa ja Mustaamerta."

Minulla on solmioita vaikka kuinka paljon, en viitsi edes laskea lukumäärää. En enää juuri koskaan joudu tilaisuuksiin, joissa pitää käyttää solmiota, ja privaatisti en käytä ollenkaan. Miksi siis säilytän sellaista määrää? Enkö voisi pistää niistä suuren osan vaikkapa kirpputorikeräykseen.

Ihan tuollaista Majakovskin tarkoittamaa minulla ei ole. Isälläni oli, en tiedä, mihin se on kadonnut. Ja toden totta, hän sai sen solmion joulupaketissa Amerikkaan muuttaneilta sukulaisilta. Paketeissa oli myös hawaijipaitoja, sellaisia räikeimmän päälle värikkäitä. Kyllä niitä vieraille esiteltiin ja ihmeteltiin, mutta missään niitä ei kehdattu käyttää. Kuvitelkaa nyt, 1950-luvun Jyväskylä. Hoitoonhan sellaisessa paidassa kulkenut mies olisi ohjattu.

Ajat ovat muuttuneet. Nykyisin sellainen olisi aivan kelvollinen asuste, jos ei muulla niin ainakin pääministerillä. Aikahan on nuorekas, sporttinen ja positiivinen.

Kravattivarastossani on vaikka mitä. Vanhimmat ovat 70-luvulta. Sen ajan nuoren miehen kravatit näyttävät nyt oudoilta. Ne ovat hyvin kapeita, muutama on punottu, yksi nahkainenkin. Yksivärisiä, vähän kuin nauhoja. Tulevatkohan sellaiset uudestaan muotiin vai odotanko turhaan?

Olin menossa epämuodolliseen, vähän karnevaaliseen ja kosteaan tilaisuuteen, jossa oli kirjallinen perusvire, Siksi valitsin toisen kahdesta räikeästä solmiostani, sen kulttuuritietoisemman. Valinta osui ilmeisesti kohdalleen. Yksikin kanssajuhlija olisi halunnut ostaa sen. En myynyt, vaikka hintatarjous oli viskipullo, ihan aitoa skottilaista, näin kansanäänestyksen kunniaksi.


Kuvassa kravatti sellaisena kuin se skannerin kuvaamana näyttää. Ei nyt aivan Majakovskin ivaamaa lajia mutta ei myöskään  arvokkaimpiin tilaisuuksiin kelvollinen.


3 kommenttia:

Heidi kirjoitti...

Miehillä on vähän vaihtoehtoja pukeutumisessa. Hän voi valita boheemin solmion. Me naiset voimme onneksi ilmaista itseämme vapaammin pukeutumisellamme. Nuoret taas pukeutuvat harrastuksissaan villisti sarjakuvahahmoiksia yms. Pinnallista tai ei, pidän vaatteista. Olen luvannut itselleni, etten vuoteen osta uusia vaatteita. Mitä oikein menin tyhmyyksissäni lupaamaan. Vuoden päästä todennäköisesti villiinnyn ja homma karkaa tyystin käsistä. Solmiovalintasi oli oikein sovelias kirjallisiin karkeloihin.

Roope Dessutom kirjoitti...

Jos rikkoo lupauksensa, onko se nyt niin nuukaa? Eihän sitä tarvitse kertoa muille, ainakaan jos pysyy kohtuudessa tai jos ostaa vaatteen kirppikseltä.

Räikeää pukeutumista en itselleni salli, paitsi karnevalistisissa tilaisuuksissa tai vappuna, ja silloinkin vain solmiossa. Vielä mahdottomampia minulle ovat vitsikkäitä mietelauseita tarjoavat T-paidat. Kerran kyllä sorruin ostamaan vitsikalsarit. Niiden etumuksessa oli punahuulinen suu.

Dessu

Kari Rydman kirjoitti...

Kas kas, minullakin on tuollainen kirjahyllysolmio, vähän rauhallisempi tosin. Saikn sen erään ystäväni leskeltä lahjaksi ja ikäänkuin terveisiksi vainajalta. Struuman paisuttaman kurkkuni takia en enää juurikaan solmioita käytä, mutta on minulla niitä yli 100 kumminkin. Joukossa on aika kattavasti taidehistoriaakin. Frakki ei mahdu enää päälle, smokki hädin tuskin, mutta toivon että pakollisissa menoissa riittäisi kauhtunut fleece-puserokin, esimerkiksi sellainen jossa on FC Hakan logo... :)
Mutta sellainen amerikkalainen solmio kyllä puuttuu kokoelmasta. Sellaista voisi joskus käyttää ihmisten säikäyttämiseen. Botticellin Venus oli kyllä Helkajuhlilla liikaa joillekin vanhemmille emännille!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...