Jouduin
tänään käymään isossa marketissa. Sellaisiin en mielelläni mene, mutta joskus
ei voi mitään.
Kannelmäen
marketista eli ostoshelvetistä löysin sen mitä olin hakemassa. Lisäksi löysin
sellaista, mitä en ollut hakemassa, nimittäin kirjan. Tai jos tarkkoja ollaan,
olin kyllä hakemassa juuri sitä kirjaa, mutta en marketista. Minä haluan ostaa
kirjani kirjakaupasta, en marketista.
Siinä tuli
eettisen pikapohdiskelun paikka. Hakemani kirja sattui olemaan siinä mistä
kuljin. Otanko vai en? Prismasta saa bonuksia, tänään peräti tuplana.
Helpottaisikin elämää, kun ei tarvitsisi erikseen lähteä kirjakauppaan.
Mutta
sitten on toinen näkökulma. Tunnen kirja-alaa aika laajasti ja tiedän, että
kirjakaupat ovat vaikeuksissa. Marketit ovat vieneet niiltä asiakkaita.
Mielelläni suosin ammattimaisia kirjallisuuden erikoisliikkeitä.
Kaikkein
mieluiten suosisin pieniä kivijalkakirjakauppoja. Niissä oli yrittäjän
intohimoa pitää tarjonta laadukkaana. Mutta huonosti on useimmilla käynyt.
Haagassa Thalian aukiolla oli vielä pari vuotta sitten juuri tällainen pieni
mutta laadukas kirjakauppa mutta ei ole enää. Siellä kävin mielelläni. Marketit
tappoivat.
Kesäasuntoni
suunnalla pohjoisella Pirkanmaalla on tallella yksi aarre, Ruoveden kirjakauppa . Se on toiminut jo yli sata vuotta perheyrityksenä. Sinne ajan
mielelläni. Siellä on hämmentävän hyvä ja laaja valikoima, ei pelkästään
bestsellereitä ja uutuuksia niin kuin marketeissa. Lisäksi siellä on upea
kahvihuone täynnä vanhaa kirja-alan tavaraa.
On kai
sellaisia vielä jäljellä muutama muuallakin. Minun mielestäni sellaisia pitäisi
suosia, ettei vaan tämäkin ala pääsisi lopullisesti kuolemaan isojen
kauppaketjujen viedessä asiakkaat.
Mitä siis
tein Kannelmäen ostoshelvetissä?
En ostanut
bonus-kirjaa. Ajoin rullaportailla kerrosta ylemmäksi, jossa on alan
erikoisliike, tosin isoa ketjua sekin. Ostin kirjan sieltä, ilman bonuksia. En
huomannut vertailla hintoja.
Ai minkä
kirjan? Sirpa Kähkösen Graniittimies. Ja impulsiivinen ihminen kun olen, ostin
vielä toisenkin kirjan, Jonas Gardellin Tvätta aldrig tårar utan handskar, osa
3.
7 kommenttia:
Hyvä Dessu. Vanhemmillani oli Helsingissä kirjakauppa (ehkä juuri sellainen, jonkalaisessa mielelläsi käyt) vuodesta 1942. Toki se oli ollut jo aiemminkin ollen yksi Helsingin vanhemmista. Minä sen perin ja lopetin (kirjat alkoivat olla vapaassa myynnissä jopa bensa-asemilla).Siihen asti Kustannusyhdistykseltä anottiin lupa kirjakaupan pitoon ja kirjojen myyntiin.
Vinhan Kirjakauppa oli tuttu perheelleni ja isäni tunsi hyvin Vinhan. Kesäaikaan kävimme usein visiitissä. Nyt en ole kuitenkaan aivan varma, oliko kyseessä itse Kustaa vai hänen poikansa. Siitä on niin pitkä aika. Oli nyt isä taikka poika, minä niiasin kauniisti tervehtiessäni.
Onnea ja menestystä kaikille pienille kirjakaupoille ja niiden omistajille!
Olen lukenut Sirpa Kähkösen kirjaa kolmisenkymmentä sivua. Ajan- ja ympäristön kuvaus on hienoa, mutta jotenkin se ei vie mukanaan. Ihmiset jäävät vieraammiksi kuin kaalikeitot ja huonot asunnot. No olen vasta alussa. Sirpa Kähkönen on käynyt samaa koulua kuin minä. Se selvisi kun hän piti puheen jossain koulun vuosijuhlassa. Lainasin Graniittimiehen kirjaston e-kirjavalikoimasta.
Pirkanmaalla on myös iki-ihana Lempäälän kirjakauppa! Suosittelen! Lämpimästi!
Tampereella on Tulenkantajien kirjakauppa.
Kaikki pienet kaupat ovat ihania. Kesällä olin Milanossa, kävin ostamassa hedelmät, leivät ja leikkeleet eri pienistä liikkeistä.
En pidä isoista marketeista. Asun maalla ja vaikka kauppa kuuluu ketjuun. On ihanaa saada palvelua ja kaupan päälle terveiset kotiin, jokaisen etunimellä.
Aika yksimielinen raati kommentoi kirjoitustani. Jättimarketit eivät saa kannatusta mutta silti ne valtaavat alaa ja tappavat pienet putiikit. Miksi näin? Siksi että liian moni valitsee helpomman tien ja ostaa marketista. Olisiko muutos mahdollinen?
Lempäälän kirjakauppa ei ole minulle tuttu. Häpeäkseni on myönnettävä, että Tulenkantajien kirjakauppa ei myöskään ole tuttu, vaikka Tamperetta tunnenkin aika laajasti. Puutteet pitää korjata ensi tilassa. Yllättävä ja miellyttävä sattuma oli, että blogin vakilukijoiden joukosta löytyi Ruoveden Vinhan kirjakaupan henkilökohtaisesti tunteva henkilö.
Dessu
Tulenkantajien kirjakauppa on siitä erikoinen, että sitä hoitaa runoilija. Kun jotain kirjaa käy kysymässä niin usein sitä ei löydy, mutta asiakas ohjataan ystävällisesti Lukulaariin. Kaupassa roikkuu Mirkka Rekolan lätsä ja sieltä löytyy myös runoilijan kirjoituskone.
Lähetä kommentti