Vaikka on
syksy, kuljin silti Hakaniemen rantaan. Sana "kuljin" on nyt hieman
harhaanjohtava, sillä sen mielikuva viittaa kävelyyn. En tällä kerralla
kävellyt vaan ajoin raitiovaunulla. En edes ajanut lyhintä reittiä vaan
Kaivopuiston kautta. Kolmonen kun kiertää kahdeksikon muotoista reittiä.
Lähtiessäni
ajattelin mennä Eteläsataman kauppatorille, mutta sen kohdalle päästyäni tulin
toisiin ajatuksiin. Kauppatori ei ole entisensä. Siitä on tullut
turistirihkaman myyntipaikka. Kauppahallikaan ei ole parhaassa mallissaan.
Niinpä
päätin olla nousematta pois raitiovaunusta. Sama vaunu vie minut paremman torin
ja hallin luokse ja samalla saan katsella ikkunasta kaupunkia. Ajetaan läpi
Töölön ja Kallion.
Onneksi on
Hakaniemen tori ja halli. Ne ovat entisellään - sellaisia kuin torien ja
hallien kuuluu olla. Niissä ei mennä bisnes edellä. Lisäksi vieressä
Hämeentiellä on etnisten herkkukauppojen keskittymä.
Ostin
savukalaa, maalaislimpun, kahta sorttia juustoa ja etiopialaista kahvia, joka
jauhettiin presso-pannuun sopivaksi. Yläkerrasta ostin postikortteja ja istuin
kahvilassa. Torilta ostin vihanneksia.
* *
*
Keväällä
muistan lukeneeni, että Hakaniemen rantaan rakennetaan sauna, josta pääsee
mereen uimaan. Piti oikein kiertää rannan kautta katsomaan, onko rakennettu. Ei
ollut.
Ranta on
ikävä paikka, siinä ei ole mitään toimintaa. Hyvä sijainti on jätetty hyödyntämättä.
Opetushallituksen talo valittiin takavuosina Helsingin rumimmaksi
rakennukseksi. Sitten sille tehtiin remontti, jossa julkisivua yritettiin
kaunistaa. Onnistuiko - en kovasti kehuisi (kuva). Rannassa sijaitseva
neuvostoliittolainen patsaskaan ei ole mikään kaunistus (kuva). Kuvat
suurentuvat klikkaamalla.
Paras
Hakaniemen rantaan liittyvistä asioista taitaa olla Tavaramarkkinat-yhtyeen
laulu. Mutta sekään ei nyt ole ollenkaan kohdallaan, sillä siinä on kevät ja
salmiakkia. Minulla ei ole kuin Sisu-aski takintaskussa, enkä tarjoa siitä
kenellekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti