tiistai 9. lokakuuta 2012

Rienausta?



 

Flunssapotilaan paraneminen on hieman edistynyt. Tärkeimpänä terapiana on ollut musiikki. Eikä mikään cd-levyiltä kuunneltu vaan aidoilta vanhoilta LP-levyiltä kuunneltu Beatles, Cream, Moody Blues, Jethro Tull ja Procol Harum.
Aivan erityisen tarkasti olen kuunnellut Beatlesin Valkoisen tuplan kappaletta Revolution 9. Syy kiinnostukseen on Helsingin Sanomissa lauantaina (6.10.) julkaistu Vesa Sirenin essee Pitkä tie Bésame muchosta Sibeliukseen.  Siinä kerrotaan, että John Lennon "lainasi" kappaleeseen Sibeliusta: " pa­ri tah­din­puo­li­kas­ta, jois­sa or­kes­te­ri su­kel­taa c-sä­ve­leen ja viu­lut ryh­ty­vät soit­ta­maan kor­keal­ta h-sä­vel­tä. Len­non tois­taa tä­män suu­ren sep­ti­min luu­pis­sa yhä uu­del­leen juu­ri en­nen sin­fo­nian vii­meis­tä tah­din­puo­li­kas­ta, jos­sa Si­be­lius päät­tää mes­ta­ri­teok­sen­sa C-duu­ri­kol­mi­soin­tuun."
Minun on tunnustettava, että musiikin teoria ei kuulu sivistykseeni eikä minulla näin ollen ole hajuakaan näistä suurista septimeistä ja muista. Mutta esseen kirjoittaja on ottanut huomioon meidät musiikki-idiootit ja johdattaa meidät käsi sekuntikellosta kiinni pitäen oikeaan paikkaan. Sibeliukset löytyvät 2 minuuttia 20 sekuntia ja 5 minuuttia 50 sekuntia kappaleen alusta. Sitten minun täytyi tietysti vielä kuunnella Sibeliuksen Seitsemäs sinfonia ja yrittää löytää lainan antaja sieltä. Vaikeaa oli.  

Tuli vaan mieleen, miten tällaiseen lainakäyttöön on suhtauduttu klassisen musiikin piirissä. Sibelius joutuu ikään kuin väärään ympäristöön. Rienaustako?  

Musiikkia kuunnellessani tarkastelen kirjahyllyjäni. Taas olen sen tosiasian edessä, että hyllyni ovat täynnä ja pitäisi raivata tilaa uusille kirjoille. Löytyisikö jotain divariin vietävää? Aloitan A:sta.  

Yhdestäkään en halua luopua. Sama koskee seuraavia aakkosia. F:n kohdalla pysähdyn. Otan esille Jalmari Finnen Kiljusen perhe -sarjan.  Niihin en ole vuosikymmeniin koskenut. Ei, en niistäkään voi luopua, ne ovat vanhoja ja arvokkaita.  

Selailen Kiljusia. Esiin tulee sivu, jossa on piirretty kuva Mannerheimista.  

Mannerheim on tunnetusti aina ajankohtainen. Olen lievän huvittuneena seurannut, millaisen pöhinän musta Mannerheim sai aikaan. Iltapäivälehtien lööpeistä olen tullut tietämään, että "kansa raivostui".  

Pikkuisen minulla oli hajua, mistä oikeasti oli kysymys. Tahallisesta provokaatiosta, tuomitsemisvietin herättelystä. Siinä onnistuttiin. Olisi kyllä ollut eduksi, että kelpo ideaan olisi saatu riittävä rahoitus, jotta olisi saatu tehdyksi laadukasta työtä.  

Onkohan Kiljusten Mannerheim aikoinaan aiheuttanut tuomitsemista? En tiedä, en löydä tietoa. Ainekset kyllä olisivat valmiina. Ei taida olla Mannerheimin arvovallalle eduksi, että hän myöntää vapaudenristin Kiljusen Plätälle ja ripustaa kunnianauhan Pulla-koiran kaulaan.  

Tekiköhän Lennon Sibeliukselle vähän saman kuin Finne Mannerheimille: sijoitti sankarit epätyypilliseen kontekstiin.
 
Tekisikö joku Kiljusista elokuvan? Saisivat iltapäivälehdet myynninlisäystä.  

Lähdeteos: Jalmari Finne: Kiljusen herrasväki partiolaisina - 1919. Kuvissa Mannerheimiin liittyvä teksti ja R. Rindellin piirtämä kuva. Ne saa klikkaamalla suuremmiksi.

 

5 kommenttia:

Kari Rydman kirjoitti...

Enpä usko että on syytä vertailla Lennonia ja Mannerheim-provokaattoreita. Jos nyt Lennon ylipäänsä ollisi tuntenut Sibeliuksen 7. sinfonian,hän olisi antanut tribuuttinsa ihaillen. Mutta tässä Lennon-huumassa kirjoitetaan niin paljon tuolllaista - kaikessa musiikissa voi kuulla muistumia vanhemmasta, aina keskiajan gregorianiikkaan asti. Tahallista "lainaamista" on harvoin, ja sellaista tehdään usein juuri kunnioittavassa mielessä. Sitä paitsi: Ei yhtä sointukulkua tai melodiakäännettä voi lainata! Silloinhan kaikki olisi lainattua! Säveliähän on sentään käytettävissä vain 7 + 5 per oktaavi...

kariav kirjoitti...

Muistelen, että Sibeliuksen edunvalvojat pahoittivat mielensä Nino Rotan sävellyksestä "Tie". Sen alku ja Tuonelan joutsenen alun englannintorvisoolo muistuttivat liikaa toisiaan.

Sari kirjoitti...

Kiljusten tarinat ovat todella ihanaa luettavaa. Niitä kun lukee unohtaa onko Mannerheim vaalea vai tumma...

Kari Rydman kirjoitti...

kariav, viisi ensimmäistä Stradan säveltä ovat kyllä samat kuin Sibballa, mutta ainakin ensimmäiset neljä kokonaista tahtia sointuineen ovat peräisin Dvořákin jousiserenadista E(?)-duurissa!

Roope Dessutom kirjoitti...


Musiikkimiehet puhuvat asioita, joihin minulla ei tietenkään ole mitään kommentoitavaa.

Olennaista kirjoituksessani oli kuitenkin pohdinta siitä, onko klassisen teoksen siirtäminen vieraaseen ympäristöön (rokkiin) joillekin yhtä kiihdyttävää kuin Mannerheimin siirtäminen siirtäminen vieraaseen ympäristöön (Afrikkaan).

Sellaistakin on tapahtunut, enemmän kuin muutaman tahdin verran. Muistiini nousee esim. 60-luvun bändi Exception, joka levytti Bachia, Vivaldia, Sibeliustakin (Karelia-sarja).
Ja Juicella oli tapana konsertin lopussa esittää Maamme-laulu. Rienaustako?
Dessu



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...