keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Tänään täällä Helsingborgissa

Toivuttuaan kirjamessujen tungoksesta Dessu on pyrkinyt löytämään tilaa ja väljyyttä. Aavaa preeriaa tällä maailmankolkalla ei kuitenkaan ole eikä Pohjanmaan lakeuksille ole nyt halua siirtyä. Siksi Dessu on etsiytynyt väljimpään mahdolliseen paikalliseen maisemaan: meren rannalle. Meren katseleminen vastaa lähestulkoon sitä vapauden tunnetta, joka elähdyttää sielua kun soutelee tervatulla puuveneellä pitkin Längelmäveden selkää.

Käytännössä tämä tarkoittaa työmatkan tekemistä poikkeusreittiä pitkin. Tavallisesti Dessu kävelee Töölöntorilta pikkukatuja Eduskuntatalon takakautta kiertäen Arkadiankadulle ja edelleen rautatieaseman editse Yliopistokadulle ja siitä työpaikalle Kruununhakaan.

Poikkeusreitti - kuten tänään - kääntyy Kampin keskuksen kohdalla Albertinkatua kohti Rööperiä ja vanhaa Eiraa. Sieltä Engelinaukion kautta pääsee sujuvasti meren rantaan. Matka jatkuu rannan kävelytietä pitkin Kaivopuiston ympäri. Siellä on väljää.

Ursulassa tai Olympialaiturin terminaalissa tai Kauppatorin telttakahvilassa voi poiketa nesteytyksessä, jos matkan rasitus alkaa uuvuttaa. Kyllä alkoi. Apu tuli tällä kerralla cafe Ursulasta. Virkistyin niin, että päätin kiivetä Tähtitorninmäelle katsomaan vielä väljempää maisemaa. Haaksirikkoisten patsaalta näkee kauas yli  kaupungin, erityisesti Eteläsataman ja Katajanokan suuntaan.

Mutta sitten Kauppatorilla Dessu joutui varsinaiseen ruuhkaan ja olo oli taas kuin kirjamessuilla, paitsi että melua ei ollut. Väki oli hiljaa kuin kirkossa papin siunausta odottamassa. Tuijotettiin Kaupungintalon parvekkeen suuntaan. 

Kyllä Dessu tiesi jo kotoa lähtiessään, mikä siellä oli odotettavissa. Dessu pysähtyi kaltaistensa joukossa odottamaan ja suuntasi katseen ylöspäin. Otti taskustaan kännykkäkameran valmiiksi.

Naapurimaan tuleva hallitsija ja puolisonsa Länsi-Göötanmaan herttua saapuivat hetken kuluttua parvekkeelle. Prinsessa vilkutti vilkkaasti joka suuntaan, herttua oli vaisumpi. Prinsessa puhui jotakin, mutta siitä ei saanut selvää. Vasta televisiouutisista kuulin, että prinsessa oli puhutellut kansaa nimellä ”helsingborgs ...”

Vilkutimme. Japanilainen turisti kysyi, keitä nämä ovat. Päiväkodeista tuodut lapset heiluttivat viirejä. Mummot aplodeerasivat ja hihkuivat. Tunnelma oli ärsyttävän herttainen.

4 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Ainahan voi perustella asiaa niin että "kävin katsomassa kaunista naista"... Mutta heidän rakkaustarina on kuin suoraan sadusta, ei siis ihme että niin moni halusi nähdä heidät :)

Kari Rydman kirjoitti...

Meidän (toivottavasti tuleva) kuningattaremme hallitsi videon mukaan tilanteen mainiosti: "Kära helsingbo...helsingFORsare... hihi... Klassiker!..."
Saattoi jopa olla pikkuisen tahallinen, tai perua jonkun kokkapuheesta sisällä ennen puhetta. Tiedän sen omista kokemuksista oopperassa ja teatterissa: leikkisät kokkapuheet ovat vaarallisia! :)

R. E. Dessutom kirjoitti...

En ole mikään monarkian innokas ihailija mutta sen myönnän, että Victoria on henkilö parhaasta päästä monarkiaa käytännössä toteuttamaan. Homma näyttää sujuvan luontevasti.

Kuvitellaanpa, että parvekkeelta olisivat vilkuttaneet Charles & Camilla. Olisikohan innokasta yleisöä riittänyt suurikin määrä? Vaikka heidänkin rakkaustarinansa on kuin suoraan sadusta...

Dessu

Anonyymi kirjoitti...

Olen kyllä nyt hieman 'kateellinen' Dessulle, joka sai osallistua naapurimaan ihanan nuorenparin vierailuun. Aitoja nuoria ihmisiä, jotka hoitavat velvollisuuksiaan kunniakkaasti, ilman diivailua. Heistä on kovaa vauhtia kasvamassa kuninkaallisten nuorten parhaimmistoa, astuessaan aikanaan suureen tehtäväänsä hallitsijana.

Pieni haikeus käväisi mielessä toisesta syystä. Dessulla on mielestäni aivan ihana työmatka kuljettavanaan!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...