tiistai 9. marraskuuta 2010

Kadotettu taidelaji

Minulla oli ajastintallennuksessa perjantai-iltana Yle-Teemalta tullut elokuva ”Palaa, palaa(Hori, má panenko - 1967). Yhtään en tiennyt / muistanut, mikä elokuva on kyseessä. Vain ohjaajan nimi (Milos Forman) antoi viitettä. Kyseessä oli siis merkittävän ohjaajan varhaisteos, jonka hän teki kotimaassaan Tšekkoslovakiassa juuri ennen traagisia tapahtumia, jotka ajoivat hänet pois maasta työskentelemään ulkomailla. Myöhemmin syntyivät mm. ”Yksi lensi yli käenpesän” ja ”Amadeus”.

Jyväskylästä palattuani aloin katsoa elokuvaa. Muutamassa minuutissa tuli muistikuvia kaukaa menneisyydestä: tämänhän olen tainnut nähdä ennenkin. Vähitellen muistikuvat tarkentuivat. Teatteri oli Bio Rex. Esitys kuului teinien elokuvakerhon sarjaan. Kävin siellä silloisen tyttöystäväni kanssa. Aika oli joskus 1970-luvun alkua.

Ei elokuva mikään suuri mestariteos ollut, ihan kelvollinen kuitenkin. Katsellessa nieleen nousi enemmänkin mietteitä elokuvakulttuurin muutoksesta. 

Vielä 1970-luvulla oli teinien elokuvakerhoja. Bio Rex on suuri sali, ja se oli täynnä helsinkiläistä teininuorisoa. Dessu ei itse silloin enää ollut teini mutta hän oli kerhon jäsen yhden sellaisen seuralaisena. Kuvitelkaa, hyvät blogin lukijat. Suuri sali täynnä teinejä katsomassa tšekkoslovakialaista tuntemattoman ohjaajan elokuvaa. Nykypäivänä sellainen olisi mahdotonta - eikä vika ole uudemman tšekkiläisen elokuvan laadussa.

Dessu muistaa käyneensä niihin aikoihin saman seuralaisen kanssa monessa kerhon esityksessä. Oli Godardin, Truffaut´n, Rossellinin, Bergmanin, Buñuelin ja monien muiden ohjaajien teoksia. Ja aina oli suuri sali täynnä nuoria katsojia.

Entä nykyisin? Onko nuorisoa menossa katsomaan elokuvaklassikkoja? Tuntevatko nuoret niitä?

Eivät varmasti.

Jos jossain niin tässä kaupallisuus on jyrännyt taiteen yli. Kyllä elokuvissa edelleen käydään, mutta tarjolla on vain amerikkalaista actionia tai uusimmalla tekniikalla täytettyä rymistelyä. Taidemuotona elokuva on hukattu. Lukion opetussuunnitelmaan elokuvan historia ei kuulu.

Surullista. Muille taiteille ei ole käynyt yhtä huonosti, ainakaan vielä, mutta varokaa. Bisnesmiehet vaanivat.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Juuri noin, ennen oli elokuvien suuret salit täynnä, milloin teinejä ja milloin hieman ikääntyneitä. Se riippui tietenkin esitettävästä filmistä.
Usein oli kassalla lappu 'loppuunmyyty'. Bio Rexiin mahtui muistaakseni 600 katsojaa, ehkä vieläkin enemmän. Sen aikaisen lipun hintaa en muista.
Lauantaina olin elokuvissa, sali oli puolillaan! Laskin kaikki katsojat. Meitä oli tasan 12. Filmi oli 'The American'. Vaikka näyttelijät olivat taidokkaita, niin tästä filmistä ei mitenkään saa taidetta, vaikka Ruotsin lumiset maisemat olivat mukana. - Mielestäni elokuvaa ei koskaan ole oikeasti laskettu taiteeksi sanan varsinaisessa merkityksessä. - Dessun mainitseman 'Yksi lensi yli käenpesän' näytettiin menneellä viikolla TV:ssä ja katsoessani sitä, en mitenkään kokenut hukkaavani aikaa.

'Sivummalta seuraaja'

Kari Rydman kirjoitti...

Kun Forman teki Palaa-leffan, tsekkielokuvalla oli suuruuden aika. Opetin Taideteollisen kamerataiteen osastolla, ja käytiin porukalla katsomassa tuota ihmeellistä Filmová Fakultaa, vuosi ennen pamssarivaunuja. Laterna magica esitti hämmästyttävällä Supraphon-tekniikalla Hoffmannin seikkailuja, joissa päähenkilö käveli filmiin ja takaisin, ja tapahtui monta muutakin ihmettä kuten 360 asteen stereo jne. Yksi tuon kadonneen kulta-ajan hauska ja teknisesti oivaltava elokuva oli nimeltään Kissa tulee kaupunkiin tai jotain sinne päin. Mustavalkoinen elokuva jossa käytettiin mielikuvituksellisesti värejä.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...