Selitykseksi ei kelpaa, että Stockmann sijaitsee sopivasti työmatkani varrella. Niin sijaitsee Sokoskin, ja moni muu. Sokokselle minulla on jäsenkorttikin, joka tuottaisi bonuksia.
Tavaratalot ovat Dessun mielestä epämiellyttäviä paikkoja, kaikki, nimestä riippumatta. Eivät kuitenkaan niin epämiellyttäviä kuin suuret ostoshelvetit laitakaupungilla, sellaiset kuin Itäkeskus, Prisma, Sello tai Iso Omena. Kaiken kamaluuden huipentuma on Ideapark peltoaukean keskellä kolmostien laidalla lähellä Tamperetta. Sellaisiin Dessu pitää kuljettaa kahleissa kuin Isontalon Antti Vaasan linnaan. Vähemmällä en mene.
Kun Stockmannille menee kellon alta Aleksanterinkadun pääovesta, joutuu ensimmäiseksi kosmetiikkaosastolle. Myyjät ovat kyllä kauniita mutta tuotteiden hajumyrsky ei miellytä. Siitä pitää päästä äkkiä pois. Dessu ei edennyt suorinta tietä miesten vaateosastolle vaan teki koukkauksen alakerran kautta. Siellä on elektroniikkaosasto. Dessu kävi ostamassa tietokoneeseensa uuden ulkoisen kovalevyn. Siihen on tarkoitus tallentaa kaikki tuhannet vanhat valokuvat, joita olen vuosien varrella skannannut perintönä saamistani suvun albumeista ja omista nuoruuteni seikkailuista.
Stockmann on sen verran laatukauppa, että siellä ei ole tyrkyllä kelvottomia tuotteita. Halpahalleissa tuputetaan T-paitoja, joihin on painettu härskejä vitsejä. Sellaisia en osta. Kalsareihini en huoli kuvia Muumipapasta, Harald Hirmuisesta tai Wagnerista, vaikka sarjakuvien ystävä olenkin. Ostin Björn Borgit, vaikka tennistä en osaa pelata.
Jostain olen lukenut, että Stockmann järjestää hissitytöt takaisin, tosin vain lyhyeksi ajaksi. Ehkä vain yhdeksi päiväksi? Jonkinlainen jippo? Nyt ei kuitenkaan näkynyt.
Dessu muistaa hämärästi vuosikymmeniä sitten nähneensä Stockmannin hisseissä kuskityttöjä. Olikohan niitä vielä vuonna 1970, jolloin muutin Helsinkiin, en ole varma.
Ylemmässä kuvassa on kadonnutta viehättävää historiaa ja alemmassa sama paikka nyt, vähemmän viehättävässä tilassa.
2 kommenttia:
Toivon sydämestäni, että Tohtori Eeva, voisi todeta näin huolella valmistautuvalle vastaanotolla kävijälle:"Terve Mies!" Ei pillereitä, ei piikkejä. Omenoita vain hieman lisää, mikäli tarpeen.
Mainituista tavarataloista, mielestäni Stockmann on selkein. Ehkä se johtuu siitä, että olen pysynyt uusiutumisen mukana ja löydän vaivatta tarvitsemani tuotteet Helsingissä käydessäni.
En muista onko 'se' kello muuten ollut aina samassa paikassa. Mutta vanhat pyörivät karuselliovet, ne muistan. Ja kuinka eteen ensimmäisenä avautui nappiosaston pitkät ikkunalliset laatikostot värikkäinen nappeineen ja silkkinauhoineen. Ja kuinka myyjättäret puhuivat 'vain' ruotsia ja välttävästi suomea, kaulaan asti napitetuissa työtakeissaan. Ei pilkottanut paljas pinta edestä eikä takaa. ;-))
Hissitytyöt poistuivat vasta 1980 luvun alussa. - Ystävättäreni mainitsi äskettäin, että ystävällisiä tyttöjä oli ilmestynyt yhdeksi päiväksi hisseihin nyt lokakuun lopulla. Ajattelin ymmärtäneeni väärin.
'Sivummalta seuraaja'
Käsitykseni tavarataloista on täsmälleen sama kuin sinulla. Minusta Sokos Kaivokadun kulmassa on aina ollut sotkuinen ja (sorry) rahvaanomainen paikka. Sen jotenkin aisti jo pikkupoikana. Tokihan Stockmann jo perhesyistä oli tuttu, mutta kyllä sen selkeä arkkitehtuuri on yhä ylittämätön. Toivottavasti olet oikeassa myös laadun suhteen...
Lähetä kommentti