lauantai 26. joulukuuta 2009

Uuni ja Wallander

Dessutom alkoi lukea kahta joululahjakirjaa rinnakkain.

Tällainen kummastuttaa joitakin, mutta minulle tapa on luonteva ja usein käytetty. Rinnakkain luettavat teokset pitää kuitenkin valita niin, että jos toinen on vaativa, toinen on helppolukuinen.

Joskus systeemiin voi liittyä kolmaskin kirja. Sen pitää olla lyriikkaa tai aforistiikkaa. Silloin sivut eivät käänny tiheään. Yksikin rivi saattaa riittää pitkään tuumailuun.

Tämänkertaiset kirjani ovat Antti Hyvyn Uuni (vaikea) ja Henning Mankellin Rauhaton mies (helppo). Lyriikkaa ei tällä kerralla päässyt mukaan.

Molempien kirjailijoiden tuotanto on tuttua jo vuosien takaa, joten siis tiesin mihin ryhdyn ja kaksoisvalinta oli harkittu teko. Kun Hyryn hitaaseen etenemiseen väsyy, siirtyminen Wallanderin hyvään vetoon virkistää, parhaimmillaan jopa niin paljon, että Uunin lukeminen voi kohta taas jatkua.

Kirjailijoiden vanha maine tuntuu pätevän näihin uusiinkin kirjoihin - tosin vaikutelma perustuu tässä vaiheessa vasta pieneen pätkään kirjan alusta. Hyry eteni 30 sivua, Wallander 57 sivua.

Hyryn osalta sivumäärä on varsin hyvä saavutus yhden reilun tunnin kestoisen istunnon saavutukseksi. Wallanderia olisi voinut lukea pidempäänkin, vaikkapa koko kirja kerralla loppuun yötä myöten, mutta esteeksi tuli sovittu vierailu.

Vielä ei ole aika sanoa mitään arvosteluun vivahtavaakaan. Dessutom on siinä periaatteellinen eikä suostu tekemään niin kuin esim. kunnioitettu pääministerimme, jolla on kyky arvostella teatteriesitys sitä näkemättä (tunnettu esimerkki Smedsin Tuntematon sotilas).

Hyryn lukemisesta eräs asiaa ymmärtävä tuttava sanoi Dessutomille, että lukeminen helpottuu, jos lukijalla on omaa kokemusta muuraamisesta ja laastin tekemisestä. Voi olla. Dessutomilta tämä kokemus puuttuu. Muutaman kerran on tullut myllättyä apumiehenä betonia, mutta muuraamiseen en ole koskenut.

Toiston ja ahkeran työponnistelun estetiikka on tuttua Hyryn tuotannosta. Ei se aina vedä. Jossain kohdassa se voi muuttua yksitoikkoisuudeksi, kun tiilien muuraamista selostetaan yksi kerrallaan.

Sen sijaan Mankellin keskeiseksi nouseva teema on Dessutomille hyvinkin tuttua ja itse koettua. Tällä tarkoitan, että olen vanhentunut samoille rajoille kuin komisario Wallander. Eikä minullakaan mukavalta tunnu.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Toinen mahdollisuus on lukea ensin kirja A ja siirtyä sitten suurin piirtein samaa aihepiiriä/ajanjaksoa käsittelevään kirjaan B. Warmly recommended.