Ensimmäinen
lapsuuden muistikuvani hotellissa asumisesta sijoittuu Jyväskylän keskustassa
sijaitsevaan hotelli Jyväshoviin. En toki itse asunut hotellissa vaan pääsin
käymään siellä vanhempieni kanssa tapaamassa Amerikasta tullutta
sukulaispariskuntaa. Tämä tapahtui joskus 1950-luvun loppupuolella. Olin
silloin alle kymmenvuotias.
Minusta
hotelli oli henkeäsalpaavan hieno paikka. Käytävillä ja huoneissa oli punaiset
kokolattiamatot. Kalliin näköisiä koristeita oli joka puolella. Ihmeellisin oli
kylpyamme, sitä olisin halunnut kokeilla mutta en saanut.
Suorastaan
tyrmäävä oli tieto, että itse presidentti oli hiljattain asunut Jyväshovissa,
samoin Armi ja Gil. Oli se hieno paikka. Istuimme hetken ravintolassa ja
kuvittelin, onkohan Kekkonen istunut samalla tuolilla kuin minä. Saimme
Amerikan-tuliaisiksi isälle hawaiji-paidan ja solmion. En muista, että isä
olisi koskaan pitänyt niitä. Minä pidin paitaa, kun koulussa järjestettiin
naamiaiset.
Myöhemmät
kokemukseni hotelleista ovat häivyttäneet hohtoa. Hotellissa asumisesta on
tullut vastenmielistä. En ymmärrä, miten jotkut kestävät sitä suuret määrät.
Aamiainen
on sentään kohtalaisen tasokas. Minulla on vähän taipumusta ottaa noutopöydästä
liikaa, mutta nyt pysyin maltillisena. Kaksi mukia kahvia, hedelmäjugurtti,
yksi juustovoileipä ja valikoima vihanneksia ja hedelmiä. Ei paistettuja
nakkeja, ei pekonia, ei kananmunia.
Kolme
perusasiaa löytyy jokaisesta hotellihuoneesta. Kallis minibaari, iso peili ja
paksu Raamattu. Ilmankin voisin olla.
Jos
istuu pitkän illan kirjoituspöydän ääressä katsellen naamaansa peilistä, tulee
taatusti tarve ottaa lohdutusta minibaarista, monilla varmasti myös laatikossa
olevasta Gideonien lahjoittamasta Raamatusta. Vaihtoehto on lähteä hotellin
yökerhoon.
Minä
en tällä kerralla tehnyt näistä mitään. Istuin kyllä peilin edessä pitkään
mutta otin silmälasit pois, etten näkisi tarkasti. Iltaeväät olin käynyt
ostamassa läheisestä citymarketista. Minulla oli myös omaa luettavaa mukana.
Raamatun olen sitä paitsi lukenut opiskeluaikoina. En teologisista syistä vaan
kirjallisuuden historian merkkiteoksena, jonka antamat vaikutteet myöhempään
kirjallisuuteen on syytä tuntea.
Valokuvasin kaikki kolme kohdetta, sillä idea kirjoittaa blogiin valitusvirsi kypsyi siinä ison peilin edessä naamaa (ilan silmälaseja!)
katsellessa.
3 kommenttia:
Selfien jätit sitten ottamatta! -- Minulle hotellihuoneet ovat joskus olleet erinomainen työympäristö, kun ei ole ollut intoa harhailla jossakin oudossa paikassa. Vanhaan hyvään aikaan edes puhelin ei koskaan häirinnyt. Jotain kaupasta ostettua yksinkertaista syötävää ja juotavaa, ja sitten kynä työhön!
Tuo silmälasien poisottaminen on erinomainen keino. Sitä voi käyttää myös esim. silloin kun periaatteessa olisi ehkä jo aika siivota kylpyhuone, mutta jos sitä katsookin ilman silmälaseja, kaikki näyttää ihan kiiltävän puhtaalta ilman putsaamistakin. Ja tietenkin peilin edessä näky on ihan toisesta sfääristä silmälaseitta.
Otin muutaman selfienkin. Mutta en ollut niissä kaunis.
Silmälasien poistaminen on yleensä helpottava keino tuijotella kauan peiliin. Mutta huonoksi se tulee silloin kun silmälasit ovat ikkunalasia ja parantavat ainoastaan ulkonäköä. Minulla on näin.
Lähetä kommentti