maanantai 31. maaliskuuta 2014

Miesten tarve saada olla rauhassa



Äskettäin luin Hesarista kolumnin jonka nimi oli "Antakaa miesten olla rauhassa". Kirjoittaja oli Anna-Stiina Nykänen. Otin sen talteen, sillä en heti kertalukemisella osannut päättää, pitäisikö siitä provosoitua vai olisiko syytä antaa applodit.

Teksti tuntui koskettavan minua, sillä olen mies ja vieläpä suunnilleen sopivassa iässä. Muilta osin se ei oikein tuntunut koskettavan minua, paitsi ihan pikkuisen - sieltä täältä - ehkä. Tai sitten ehkä ei.

Kolumnissa kirjoittaja ihmettelee, miten on mahdollista, että valtava määrä miehiä menee istumaan onki kädessä  avannon ääreen keskelle jäätä, koska siellä he tuntevat saavansa olla rauhassa. Eikö mies saa olla muualla rauhassa kuin keskellä jäätä? Mikä heitä häiritsee?

Naiset kuulemma onnistuvat tuntemaan olevansa rauhassa vaikkapa hulluillapäivillä. Teinit tuntevat olevansa rauhassa, kun on luurit korvilla.

Kirjoittaja esittää kyseleviä arvauksia: kerrostalo, pieni asunto, ei pihaa, ei puuhaa, ei edes autotallia, johon paeta. Ja lisäkysymys: Miten pärjäävät nuo rauhaa kaipaavat miehet, kun jää ei kanna?

Mikä tässä minua ärsytti? Mikä melkein provosoi?

Se, että minä en ole ikinä ollut pilkkimässä, en yhtä ainutta kertaa. Ei ole edes juolahtanut mieleen. Kuitenkin asun kerrostalossa, jossa ei ole pihaa, ei puuhaa, ei autotallia. Sekö auttaa, että asuntoni ei ole pieni?

Silti en voi kiistää, etteikö välillä iske tarve olla rauhassa. Miten korvaan silloin pilkkimisen?

Olenkohan jäänyt teini-ikään, sillä minäkin pistän luurit korville ja suljen maailman häiriöt ulkopuolelle. Musiikki soimaan, kohtuullisen lujaa. Vanha tuttu musiikki, enimmäkseen sieltä 1960 - 70-luvuilta. Tänään se oli Yardbirds.

Kyllä minä tunsin olevani rauhassa keskellä suurta yleisöäkin perjantaina Yardbirdsin konsertissa. Ei joukkue tietenkään ollut sama kuin 60-luvulla. Vain yksi alkuperäinen jäsen on tallella, mutta taso oli kyllä hyvä. Uskalsin tilata liput, sillä minulla oli kohtalaisen tuore kokemus bändin tasosta. Kolme vuotta sitten olin paikalla Keitele-jazzissa Äänekoskella, ja pidin kuulemastani.

Aiheeseen perehtymättömille: Yardbirds oli yksi brittipopin suuria nimiä 60-luvulla, aivan Beatlesien ja Rolling Stonesien kannoilla. Erityisen tunnetuksi bändi tuli huippukitaristeistaan: Eric Clapton, Jeff Beck, Jimmy Page, joista kaikista tuli alansa suurmestareita. Liitteenä linkki yhteen alkuperäiseen merkkiteokseen, joka kuultiin perjantainakin. (Heartfull of Soul esitettiin suomeksi nimellä "Sydän lämpöä täys")

Tällä tavoin minä yleensä onnistun hoitamaan sisäisen tarpeeni olla rauhassa. Menen konserttiin (tai muuhun taidetilaisuuteen), en pilkkimään. Pidän keinoa toimivana. Suosittelen.


5 kommenttia:

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Uskollisena lukijanasi voisin todeta, että keväisin karkaat yksin Näsijärven rannan piilopirtille (paitsi tänä keväänä) ja kesällä ilmeisesti olet ainakin ajoittain ilman seuraa mökillä. En tietysti tiedä pitääkö tämä paikkaansa. Olen kuitenkin niin luottavainen, että otan kaiken kirjoittamasi todesta. Dessuun voi aina luottaa!

Anonyymi kirjoitti...

Paras tapa olla rauhassa on asua suurkaupungissa yksin...Berliini, Tokio---
(tai mökillä metsän keskellä, järven rannalla)
-unna-

Anonyymi kirjoitti...

Nostalgiat ovat ihmiselle tärkeitä, mutta helposti emme eri aikojen nostalgioita välttämättä pysty ymmärtämään. Nykypäivän lapsi nauraa isäänsä tai peräti isoisäänsä, joka stereoista kuuntelee Sex Pistolsia, kaameeta kalkkisten muinaismusiikkia.

Se muistaa senkin ajan, jolloin You Tubea ei ollut, voitteks kuvitella?

- Jari

Dessu kirjoitti...

Jan, voisikohan olla niin, että eri aikojen nostalgiat lopulta pystytään ymmärtämään, kunhan aikaa kuluu riittävästi. Minä pystyn nykyisin ymmärtämään jo tango- ja humppanostalgiankin. 60-luvulla sellainen meni yli ymmärryksen.

Unna, tuon ymmärrän ja tunnen itsekin. Kyllä Töölökin kelpaa.

Heidi, löysit epäloogisen kohdan, täytyy myöntää. Toisaalta olen itse kokenut nuo maakuntamatkat toisin, keskeistä ei ole ollut yritys olla rauhassa. Minulle ne ovat retkiä raittiiseen ilmaan, saunomiseen, ulkoilmaelämään, mökillä puutarha- ja liiteritöihin. Arveluasi Dessun luotettavuudesta pidän viisaana. Voin vakuuttaa, että kyllä Dessu aika usein liikkuu aivan totuuden hujakoilla, paitsi mitä nyt välillä vähän leuhkii, mutta se kai nuorelle miehelle sallitaan.

Dessu

Anonyymi kirjoitti...

No jaa, Desu, tuota Yardbirdsiä on vaikeaa ymmärtää vieläkään.

- Jari