lauantai 1. maaliskuuta 2014

Menneen talven lumet



Jo ennen joulua kävin siirtämässä kellarikomerossa sukset peräseinältä lähelle ovea. Samoin sauvat. Monot löytyivät vaatekomeron takaosan lattialta muiden jalkineiden takaa. Pipo löytyi muiden villavaatteiden seasta, samoin kaulaliina. Kaikki oli valmista, ei muuta kuin ryntään ladulle  Latu löytyisi Keskuspuistosta, kunhan kävelisin sukset kainalossa Töölöntorilta alas Stadionin reunalle ja siitä vanhan jäähallin ohi Auroran sairaalan laidalle. Siitä ratsastuskentän kohdalta alkaa latu, jota pitkin voisin hiihtää kuinka kauas tahansa (perinteisellä tyylillä eli "pertsalla", ei vapaalla tyylillä!).

Romanttinen haave. Ei toteutunut.


Kuvassa näkyvät menneen talven lumet (siinä kuvan keskipaikkeilla). Kuvan päivämäärä on 27. helmikuuta 2014. Minulla on siis kohtalaisen pätevä perustelu sille, miksi en tänä talvena lähtenyt hiihtämään. Viime talvena oli jokin muu perustelu, en enää muista, mikä.

Kun reaalimaailma pettää, jäljelle jää fantasiamaailma. Sellainen löytyi - kuten monessa muussakin asiassa - runoilija Aaro Hellaakoskelta. Siteeraan tähän toteutumatta jääneen haavekuvan.

SUKSILAULU (kokoelmasta Jääpeili - 1928)

Suksien sihinä hangen
rytmissä riemukkaassa
puoliksi ilmassa
puoliksi maassa
käärmeenä lentäin
lintuna matain
tuolle puolen
tuttujen ratain

hankien veistos
marmorimattona mailla
valon ja varjon
herkkyys vertoja vailla.

suksi sen tuntee:
hangen pintojen sulon

hangen neitseys tuntee
suksimiehen tulon:
liukuva käsi
iholla valkealla
ystäväsi
hengityksen alla.

-   -   -

Millaisen elämyksen olenkaan menettänyt. Ilmastonmuutos vaikuttaa jo tähänkin? Kävin siirtämässä sukset pois kellarikomeron ovenpielestä ja monot pois vaatekomeron etuosasta. Pipo saa pysyä siinä missä tähänkin asti.


3 kommenttia:

Kari Rydman kirjoitti...

Milloinkas viimeksi olet kokenut kunnon hankikannon? :(

Anonyymi kirjoitti...

Hei,
"Kun reaalimaailma pettää, jäljelle jää fantasiamaailma. Sellainen löytyi - kuten monessa muussakin asiassa - runoilija Aaro Hellaakoskelta."

Taide onkin kokemusmaailmana tärkeää ja luulempa, että reliteetit sekä fantasia ovat meidän kaikkien harmina sekä ilona tässä elämässä. Rakkauden hulluus on tautina julma, mutta kyllä siitäkin toipuu...kunhan pitää jalat maassa ja arvot kohdallaan. Mutta kyllä ne fantasiat ovat arjen ilostuttajiakin, joskus toki pienen haikeuden kera.
-unna-

Anonyymi kirjoitti...

...Levinas kirjoittaa arvoista kaiken oleellisen---
-unna-



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...