torstai 27. maaliskuuta 2014

Uskottavaa ja uskomatonta



Kova kiistely on käynnissä koulun juhlien lauluista. Oikeusasiamiehen virasto on lausunut vanhat loitsut Suvivirrestä ja muista. Jopa työpaikkani tupakkahuoneessa asia otettiin esille, vaikka ei siellä yleensä näin maallisiin aiheisiin huomiota kiinnitetä.

Me vähän varttuneemman sukupolven edustajat muistelimme oman kouluaikamme käytäntöjä. Silloin 1960-luvulla kouluissa pidettiin aamuhartaus joka jumalan aamu. Koko koulu marssitettiin jonossa juhlasaliin, jossa asetuttiin suoriin riveihin kuin sotaväen osastot ja kuunneltiin saarna, jonka opettajat pitivät vuorojärjestyksessä. Lopuksi laulaa möläytettiin virsi, jonka säesti musiikinopettaja urkuharmonilla (onko nimi oikea tuolle kuvassa näkyvälle soittimelle?). Virsikirja piti kaikilla olla kädessä, luokanvalvoja piti aina ovella tarkastuksen.

Jotkut opettajat puhuivat saarnoissaan hieman maallisempia kuin toiset. Puheen lopussa piti kuitenkin aina olla rukous. Siinä kohdassa kuului panna kädet ristiin ja pää eteenpäin kenoon. Latinanopettaja kiihottui aina hurmioon puheessaan, eikä siitä meinannut tulla loppua. Melkein joka aamu joku pyörtyi, mutta latinanopettajan pitämissä rukouksissa pyörtyjiä oli aina monta. Heidät raahattiin salista ulos, muut jatkoivat. Jotkut kyllä fuulasivat pyörtymisen kanssa. Ilmeisesti kaikki kuitenkin toipuivat ja pääsivät aloittamaan oppitunnin normaalisti.

Hartaushetki koski kaikkia, uskovaisista pakanoihin, ilman poikkeusta. Uskonnottomia tai vierasuskoisia ei ollut, tai ainakaan heitä ei noteerattu. Olen kuitenkin ollut ymmärtävänäni, että valtakunnassa oli silloinkin voimassa laki uskonnonvapaudesta.

Olisin valmis väittämään, että 60-luvun koululaisten kokemukset aamurukouksista olivat omiaan vieroittamaan heidät uskonnollisesta intoilusta. Minulle ainakin jäi siitä touhusta yksiselitteisen vastenmielinen muistikuva. Rippikoulun kävin mutta täysi-ikäiseksi tultuani erosin kirkosta. Samoin teki aika suuri osa sukupolvestani. Asennetta ovat vahvistaneet kaikki myöhemmät Salama-sodat ja homo-sorrot.

Nykykoulussa ei enää ole tuollaisia. Edistystä siis tapahtuu, vaikka aina emme sitä huomaa.

Kulttuuriperinteet on kokonaan toinen asia. Kulttuurimme on niin kristinuskon läpäisemää, että yleissivistykseen kuuluu tuntea uskonnon suuret kertomukset, tavat ja merkitykset. Tästä näkökulmasta pidän liioitteluna yritystä poistaa Suvivirsi ja muut perinteiset menot koulun juhlista. Kauniita perinteitä ne ovat.

Monelta taholta väitetään, että kielto olisi nöyristelyä maahanmuuttajien suuntaan, ennen kaikkea islamin suuntaan. Olen eri mieltä. Tunnen jonkin verran maahanmuuttajia, olen keskustellut monen kanssa, enkä ole koskaan havainnut oirettakaan siitä, että he "loukkaantuisivat" kantaväestön tavoista ja perinteistä. Sellainen väite on populististen maahanmuuttokriitikoiden propagandaa ja tarkoituksellista syyllistämistä. Kireäasenteisia olisi etsittävä jostakin vapaa-ajattelijoiden suunnalta.





4 kommenttia:

Kari Rydman kirjoitti...

Ihan kotoperäistä tuo perinteitten vastustaminen on. Kovin ollaan pelokkaita, kuten eräskin kirjoittaja joka pelkäsi että Suvivirren tai Enkelitaivaan kuullut lapsi voisi esittää kiusallisia kysymyksiä vanhemmilleen. Samanlaista vähemmistön vallanhalua kuin vaikkapa lihattoman kouluaterian (läpi mennyt) vaatimus. Hevirokkari- (ja urkuri-) pojanpoikani ilmoitti, että hänen bändinsä tulee soittamaan Suvivirren, jos se kielletään. "Saapas sitten nähdä mitä rehtori tekee", ilmoitti poika. Varmaan erotetaan määräajaksi, esim. kirjoitusten lomassa.

Anonyymi kirjoitti...

Niin...itse koen luterilaisuuden jopa natsivaltaan verrattavaksi, se selittyy isäni homoseksuaalisuudella. Hän oli ihmisenä arvoton; uskonto kieltää homoseksuaalisuuden. Minulle hän oli kauneinta ja rakkainta maailmassa. Aivan kuin hitlerin vallanmerkit tahtoisin poistaa luterilaisuuden merkit yhteiskunnasta. Sorto on julmaa, kohdistui se sitten ihonväriin, erilaisuuteen tai ihmisyyteen.
-unna-

Anonyymi kirjoitti...

...Mutta antaa suvivirren soida ja olla, eihän se ole laulun vika jos ihmiset ovat julmia. Tyhmyyttähän se semmoinen on ja keskenkasvuisuutta. Luterilaisuus on, surullista kyllä muokattu täysin ohjailemaan massoja; vääristeltyä totuutta. Olisi hyvä opiskella esm. juutalaisuutta ynm. sekä oppia ajattelemaan itsenäisesti/kriittisesti!
(Pahoittelen jos loukkasin jonkun mieltä, se ei ollut tarkoitukseni)
-unna-

Roope Dessutom kirjoitti...

Ymmärrän Unnan näkökulman, sillä on luterilaisuudessa (ollut) vallankäytön ja sorron elementtejä. Pahimmista on ehkä päästy, joitakin on jäljellä.

Minä kuitenkin yritän nähdä yksityiskohdat irrallaan kokonaisuudesta. En suostu pitämään kaikkia luterilaisia vastuullisena kiihkoilusta, en suostu pitämään Breivikiä tyypillisenä kristittynä kuten en myöskään terroristeja tyypillisinä islamilaisina - ja tässä mielestäni eräät poliittiset tahot tekevät suuren virheen.

Kun luen Suvivirren sanoja, en löydä koulujuhlaan kuuluvista säkeistöistä sellaista, mitä en pystyisi itse laulamaan. Tosin en laula, mutta se johtuu siitä, että minulla on viiva laulusta (se oli kansakoulun normaali käytäntö ilmoittaa, keiden on syytä pitää suu kiinni silloin kun lauletaan). Kuuntelen siis vaan, mutta sujuvasti.

Ajattelen myös, että mitä sitten koulun juhlassa laulettaisiin, jos ei Suvivirttä. Kyllä juhlassa jotain pitää laulaa! Miten olisi Leinon Lapin kesä? Kyllä siinäkin taitaisi tulla vastaan uskonnollista kielikuvastoa. Ruislinnun laulu korvissani taitaisi olla kelvollinen.

Dessu



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...