perjantai 14. maaliskuuta 2014

Pienestä kiinni



Siivosin kirjoituspöydän laatikoita. Ne olivat täynnä. Kaikenlaista on kertynyt, kun olen tällainen hamsteri, joka ei heitä mitään pois. Nyt heitin.

Jostakin laatikon perältä löytyi pelikorttipaketti, tällaista kuvassa näkyvää kirjallis-elokuvallista mallia. Olin unohtanut, että tällaisenkin olen joskus ostanut. Avaamaton pakkaus.

Pitihän niitä kortteja kokeilla. Pelasin erän pasianssia. Ei mennyt läpi. Pelasin toisen, kolmannen ja enemmänkin. Varmaankin kymmenen erää. Ei mennyt läpi. Sellaisesta ei tule kuin pahalle päälle.

Vielä kerran, viimeinen yritys.

Se alkoi lupaavasti, mutta lopussa alkoi kangerrella. Fuskasin vähän, aivan pikkiriikkisen verran, aivan loppuvaiheessa. Heti onnistui. Heti tuli parempi mieli. Lopetin siihen.


Meitä on monenlaista kortinpelaajaa, kaupustelijaa, rahanvaihtajaa ja muuta tuomiopäivän keinottelijaa, joilla taitaa olla häntä sydämen paikalla. Pääasia, että tulee hyvä mieli.


4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei, fuskaa vain pasianssissa, ei se häntää sinulle tee...eikä sarvia. Fuskaaminen elämässä toista ihmistä kohtaan onkin sitten ihan eriasia. Surullista on jos fuskaa omaa tahtoa sekä itseä kohtaan... elää elämäänsä toisin kuin oikeasti haluaisi.

Valtaa, loistoa en toivo saavani, kun synnyn uudestaan; vain että saisin olla oma itseni jälleen.
Kotomichi

-unna-

Heidi kirjoitti...

Jouduin jossakin vaiheessa poistamaan pasianssit koneeltani, sillä pelasin niitä yhtenään. En tiedä menikö siinä jotenkin enemmän aika hukkaan kuin täällä netissä pyöriessä.

Tavaroista luopuminen saattaa olle puhdistavaa.

Roope Dessutom kirjoitti...



Voiko pasianssipeli todellakin olla tietokoneella? Voiko se olla minunkin koneellani? Kauhistuttava ajatus. Minä kun en pelaa koskaan mitään pelejä, paitsi joskus poikkeustilanteessa, kuten toissapäivänä, kun löysin kortit.

Unnalla on aika armollinen näkemys fuskamisestani. Kertailmiö. Lupaan parannusta.

Dessu

Anonyymi kirjoitti...

Hei, suomalaisfirmojen fuskaaminen valtion tukirahoilla olisi julkisemman keskustelun paikka! Heille maksetaan miljoonia euroja, jotta firmat pysyisivät suomessa. Raha kelpaa näille miljardeja tahkoaville firmoille oikein hyvin, mutta siitä huolimatta ne myydään ulkomaille kun omistaja alkaa haaveilla eläkeiästä. Näillä hassatuilla tukirahoilla saisimme homekoulut, luokkakoot(enemmän palkattua opettajia) ja vanhustenhoidon kuntoon.
-unna-



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...