maanantai 24. helmikuuta 2014

Mainioita naapureita



Ovikello soi. Siellä oli naapurini. Vanharouva oli hätääntyneen oloinen ja pyysi tulemaan auttamaan, sillä "se siellä katossa oli ruvennut soimaan".

Olinkin jo hetken ollut kuulevinani sireenin ääntä, mutta olin ajatellut, että varmaankin se on ambulanssi. Töölöntorilla kuulee usein hälytysajoneuvoja. Nyt ei voinut erehtyä. Vanhanrouvan asunnossa piippaa palohälytin.

Huoneessa oli käryä. Selvisi, että rouva oli ollut paistamassa silakoita. Vähän oli tainnut palaa pohjaan. Sen suurempaa hätää en huoneistosta löytänyt. Rouva oli yrittänyt sohia hälytintä mopin varrella hiljaiseksi, mutta ei ollut onnistunut. Sen verran hän on huono jaloistaan, että ei ollut päässyt nousemaan tuolille. Minultakin kesti hetken ennen kuin onnistuin kurkottamaan laitteen katosta ja irrottamaan patterin. Siihen ehti tulla jo muitakin naapureita katsomaan, mikä on hätänä.

*  *  * 

Usein väitetään, että me helsinkiläiset olemme niin epäsosiaalisia, että kerrostaloissa ihmiset eivät edes tunne naapureitaan. Meidän talossamme tämä väite ei kovin hyvin pidä paikkaansa. Minä ainakin tunnen useimmat oman taloyhtiöni asukkaat. En silti voi väittää itseäni kovin sosiaaliseksi.

Ei ole kovin kauan siitä, kun sama vanharouva jäi jumiin hissiin kerrosten väliin. Sen jälkeen hän ei ole uskaltanut mennä yksin hissiin. Niinpä meitä on useampi naapuri, jotka olemme luvanneet tulla kaveriksi hissiin aina kun hän tarvitsee. Usein hän tarvitseekin. Minäkin olen kyllä myös alkanut vähän arastella hissiä, sillä se on aika epäluotettava. Olen ruvennut kävelemään portaita, mutta vain ylöspäin. Portaat viisi kerrosta alaspäin aiheuttavat kipua polvessa.

*   *   * 

Ei ole kovin kauan siitäkään, kun naapurini olivat tehdä suuren typeryyden, mutta onnistuin estämään sen. Yhtiökokouksessa eräs nimittäin keksi ehdottaa minua taloyhtiön hallitukseen, ja ehdotusta vieläpä kannatettiin. Perusteluksi mainittiin, että minä olen suunnilleen ainoa pitkään talossa asunut, joka ei ole koskaan ollut hallituksessa. Tasapuolisuuden vuoksi minunkin kuuluisi.

Minä en ole tasapuolisuuden kannattaja, en ainakaan tällaisessa asiassa. Olen asiantuntevuuden kannattaja. Minua osaamattomampaa ei helposti löydä. Taloyhtiön hallituksessa pitää olla ihmisiä, jotka ymmärtävät rakentamisesta, tekniikasta, taloudenpidosta, juridiikasta. Minä olen tavallinen humanistiretku, jolle kaikki tuollainen on vierasta. Ja tulossa olisi ainakin ilmastointitekniikan uusiminen, katon korjaaminen. Ja hissiremontti! Kauhistuttaa ajatuskin, että minä olisin sellaisista päättämässä. Linnunpönttö on vaativin rakennusprojetini, ja siitäkin tuli vino.

Käytin pontevan puheenvuoron valintaani vastaan. Siteerasin soveltaen Marxia (ei Karl vaan Groucho): "En halua asua sellaisessa talossa, joka hyväksyy hallitukseensa minun kaltaiseni jäsenen."


4 kommenttia:

Sari KS kirjoitti...

Minun ystävät, jotka asuvat Helsingissä, sanovat: Meillä on hyvä naapurusto. Kastellaan toisten kukkia lomien aikana jne. He asuvat omistusasunnossa, itse kun asuin vuokralla n 3 vuotta tietämättä kuka asui naapurissa.
Luulen, että asunnon omistajat haluavat vetää yhtä köyttä. Hienoa, että pidätte huolta rouvasta yhdessä.

Itse asun maaseudulla, omakoti alueella. Joudun kohta leikkaukseen ja se tuo ongelmia. Suurin apu tulee naapureilta, joita voin aidosti kutsua ystäviksi. Yksi käy kaupassa, toinen ulkoiluttaa koiria, kolmas tulee siivoamaan jne. En ole keltään pyytänyt, vaan he ovat itse tarjonneet apua.

Kyllä sinä olisit pärjännyt hallituksessa. Ammattilaiset tekee päätökset ja kertovat, kuinka asiat tehdään. Sinä olisivat vaan nyökkäillyt ja esittänyt ymmärtäväsi, mitä he sanovat.


Anonyymi kirjoitti...

Hei, mitä on asiantuntijuus...monien "asiantuntijoiden" kanssa työskennellessäni olen kohdannut vain ihmisiä, jotka soveltavat asioita/asiantuntijuutta hyvin vahvasti oman persoonansa kautta. Joku ei jaksa keskittyä, ei välitä tai on kyynistynyt, ei osaa arvostaa työkavereitaan, on itsekäs...Asiantuntija on siis vain ihminen, jonka mielenmaisema on kovin yksilöllinen...joskus se sisältää enemmän ymmärrystä todellisuudesta, joskus kovin vähän.
Yhteisöllisyys, erillisyys, välittäminen ovat ok... sekä paistetut silakat.
-unna-

Kari Rydman kirjoitti...

Mitä muuten palohälyttimeen tulee, se on täällä pakollinen, ja sen paikka katossa on myös pakollinen. No, minä en kykene nousemaan tuolille sellaista sammuttamaan, ja ilmoitin että panen sen seinälle semmoiseen paikkaan että pääsen käsiksi. Tämä olisi kuulemma ollut määräysten vastaista, joten en tehnyt mitään. Odotan sitä päivää kun taloyhtiön tarkastaja tulee omilla avaimillaan sisään tarkastamaan. Harmi ettei minulla ole muuta kättä pitempää kuin kävelysauvat...

Roope Dessutom kirjoitti...

Veimme tänään vanhallerouvalle uuden palohälyttimen. Se on sellaista mallia, että se kiinnitetään kattoon kaksipuolisella tarralla. Jos rouvan silakanpaisto aiheuttaa taas käryä ja hälytyksen, hän saa vehkeen irti katosta mopin varrella sohimalla.

Kai Karin komerosta moppi löytyy? Se on hyödyllinen muuhunkin kuin lattian pesemiseen. Suosittelen.

Hyvät naapurit ovat kullan arvoisia. Minulla asuu yläkerrassa erityisen innostunut leipuri, joka kantaa minullekin leipomiaan kakkuja ja pullia. Muuten hyvä, mutta niitä tulee liikaa. En ehdi niitä syödä. Välillä vien niitä työpaikalle, välillä joutuvat roskapussiin.

Asiantuntemuksesta olen Unnan kanssa samaa mieltä siltä osin, että hallinnossa on hyvä aina etsiä vaihtoehtoja sille "ainoalle oikealle" ajattelutavalle. Mutta katon tai ilmastoinnin korjaamisessa olen valmis luottamaan rakennusmestarin osaamiseen enemmän kuin itseeni.

Dessu



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...