keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Hiljaa hyvä



Puhelin soi jo ennen kymmentä. Ikävä aamuherätys. Miksi en muistanut laittaa illalla puhelinta äänettömälle.

Joku sirkeä-ääninen nuori nainen siellä soitti ja kysyi heti alkajaisiksi, onko aamu sujunut hyvin.

Mitä sellaiseen vastaisi? Vastasin, että no kyllä,  oikein mukavaa unta näin. Kunnes tuli keskeytys...

Eipä ongelmaa. Mukavaa kerrottavaa hänelläkin. Olisi erikoishintaan omegaa ja vitamiinejä ja mitä kaikkea. Kolmea erilaista tablettia. Aamun virkeys niistä paranisi vielä nykyisestäänkin.

Ei tullut kauppoja. En minä tiedä, ovatko sellaiset omegat ja muut tarpeellisia. Sääliksi vaan kävi nuorta kauppiasta, luultavasti jotain opiskelijatyttöä. Luultavasti hän tienaa provisiopalkalla opiskelurahoja ja sitten tällainen hankala asiakas ei osta mitään ja taas meni häneltä työaikaa hukkaan minua käännyttäessä.

Puhelun päättyessä iskee tietoisuus kellonajan todellisuudesta. Ei se voimassa olevan ajanlaskun mukaan ole vähän vaille kymmenen. Se on oikeasti vähän vaille yhdeksän, sillä en ole siirtänyt yöpöytäni kelloa vielä talviaikaan. Siirtäminen ei ole ihan helppoa, sillä kellosta on kadonnut siihen tarvittava ruuvi. Pitäisi ottaa patteri pois yhden tunnin ajaksi. Kannattaneeko sellaiseen operaatioon ryhtyä. Kohtahan tässä alkaa taas kesäaika, ja sitten kello näyttää oikeaa aikaa taas.

On nautinnollinen pimeä aika, eikä lunta Helsingissä. Lisäksi tämä on hiljainen aika. Ei ole melua, kukaan ei puhu mitään paitsi jos sattuu vahingossa eksymään tavarataloon tai joulukadulle.

Vuoden paras aika. Mitä sitä suotta puhumaan. Raitiovaunussa on tavallistakin hiljaisempaa, kun ei ole turisteja. Maahanmuuttajat kyllä äkkiä oppivat maan tavoille ja lopettavat puhumisen julkisissa liikennevälineissä. Kännykkään kälättäjätkin ovat vähentyneet. Kaikki näppäilevät nykyisin älypuhelinta.

Kotoa ulos lähtiessä on syytä olla tarkka. Tähystän ovisilmästä, ettei hissiin ole menossa muita. 


Hissi on kiusallinen paikka, siellä voi joutua keskustelemaan säätilasta. Häiriötilan välttää, kun on tarkka ja ajoittaa ovesta ulos astumisen niin, että hissi seisoo paikallaan eikä ketään ole tulossa kyytiin. Poikkeuksena on naapurin vanha rouva. Hänen kanssaan voi mennä hissiin, sillä hän hoitaa puhumisen. Ei ole ongelma kuunnella hissimatkan ajan nuoruusmuistoja Terijoelta.

Hiljaisuus ja pimeys. Ylittämätön vuodenaika. Vielä kun voi mennä katsomaan elokuvaa, jossa ei tapahdu mitään, nautinto on täydellinen.



6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Elokuva jossa ei tapahdu mitään. Kerro ihmeessä enemmän, jotta minäkin voin mennä sitä katsomaan!
Quot capita, tot sensus!

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Minäkin odotan hetken, jos kuulen porraskäytävästä kolinaa, jottei tarvitse puhua naapureille.

Olen aina pitänyt elokuvista, joissa ei tapahdu oikeastaan mitään, korkeintaan juodaan kahvia ja poltetaan tupakkaa. Erikoistehosteet eivät ole minun juttuni.

Kari Rydman kirjoitti...

Miten olisi Resnais: Viime vuonna Marienbadissa? Hiljaisina hetkinä voisi pasianssin sijasta itsekseen pelata Marienbad-tulitikkupeliä...

Dessu kirjoitti...

Ajankohtaisesta teatteritarjonnasta en osaa sanoa. Mutta dvd-tarjontaa löytyy. Kari R:n ehdotus on erinomainen. En olisi heti Marienbadia muistanutkaan.

Muita: Visconti: Kuolema Venetsiassa
Kaurismäki: Tulitikkutehtaan tyttö (ja monet muut)
Sofia Coppola: Lost in Translation.

Näistä valitsin viimeksi mainitun, löytyi hyllystäni.

Dessu

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Lost on translation on suosikkini.

Viime aikojen "ei tapahdu mitään"- elokuva on 20 000 days on earth, joka kertoo Nick Caven päivästä. Siinä lähinnä istutaan autossa.

Jim Jarmusch on kaurismäkeläinen ohjaaja, jonka elokuvassa "Kahvia ja tupakkaa" juodaan kahvia ja poltetaan tupakkaa, mitään muuta ei todellakaan tapahdu. Erinomainen elokuva. Pidän myös hänen elokuvastaan Broken Flowers, jonka pääosassa on Bill Murray (kuten Lost in translationissakin).

Teeman elokuvafestivaaleillakin esitettiin melko tuore elokuva "This must be the place", joka kuuluu mielestäni samaan ryhmään. Ei tarvitse pelätä, että putoaa elokuvan juonesta.

Olisi muitakin melko tuoreita tuon kategorian elokuvia, mutta ei heti tule mieleen.


Anonyymi kirjoitti...

Sofia Coppola: Lost in Translation.
- kyllä, sen tunnelma on arvokas