Juhlakauden
pääsisältönä minulla olivat kirjat ja elokuvat. Innostuin lukemaan Tšehovin
novelleja. Niistä ei pääse koskaan eroon, eikä ole syytä päästäkään.
Elokuvatarjonnan ydin olivat Teeman festivaalista vielä katsomattomat This must
be the place, Blue Valentine ja Mestari sekä Richard Linklaterin vanhastaan
tutut Rakkautta ennen aamua ja Rakkautta ennen auringonlaskua.
Itsenäisyyspäivän
perinteisiini kuuluu käydä katsomassa, miten tämä maa voi. Sen näkee parhaiten
Hakaniemen torilla. Eipä ole voinnissa kehumista. Muina päivinä saman näkee
Helsinginkadulla, jossa Veikko Hurstin Laupeudentyö jakaa ihmisille ruokaa. Nyt Hakaniemen torilla Köyhien linnanjuhlassa ruokalistalla oli hernesoppa,
voileipä ja kahvi. Väkeä oli jonoissa paljon. Juhlamielen ylevyydestä en oikein
osaa sanoa.
Minulla
taas oli kotona päivälliseksi bataattikeittoa, pestolohta lisukkeineen ja
mustikkapiirakkaa. Juomana viini. Juhlaan olin kutsunut kaksi vierasta.
Juhlamieli oli korkealla.
Illalla
sää oli kurja, joten pysyin sisällä. Televisiosta katselin vuoden tärkeintä ja
suosituinta ohjelmaa. Onkohan Yle huomannut kaupitella tätä ohjelmaformaattia
ulkomaisille tv-yhtiöille? Ja miksi Yle ei esitä uusintoina vanhoja
Linnanjuhlia. Juhlia on televisioitu jo yli 50 vuotta, joten uusia jaksoja
riittäisi esitettäväksi vaikka joka sunnuntai-ilta vuodet läpeensä. Miljoona
katsojaa ellei kaksikin, ja Yle olisi niillä kaikkien katsojamittausten
kärjessä pysyvästi.
Linnaan
oli kutsuttu erityisen paljon vapaaehtoistyössä kunnostautuneita henkilöitä. Se
oli hieno kunnianosoitus tälle tärkeää ilmaista työtä epäitsekkäästi tekevälle
joukolle. Lisäksi juhlassa oli mukana valtakunnan poliittisen ja taloudellisen
vallan ja päätöksenteon eliitti. Heidän juhlamielensä näytti olevan aivan
erityisen korkealla.
Mielenosoittajat
häädettiin johonkin etäämmälle, Unioninkadulle. Vanhana 70-luvun
mielenosoitusveteraanina katselen asiaa kokenein silmin (tosin ei silloin
vastustettu presidentinlinnan juhlia, kohteet olivat aivan muualla). Tämä
nykyinen meininki tekee pahaa. Käyttäytyvät kuin humalainen rosvojoukko. Ei
sellaisella saada mitään hyödyllistä aikaan. Näin vain aiheutetaan vahinkoa ja
lisätään yleistä antipatiaa tavoitteita vastaan.
Mitä
syytä mielenosoituksille voisi olla?
Yksi
iso syy oli siellä Hakaniemen torilla. On aivan perusteltua muistutella
poliittisen ja taloudellisen päätöksenteon eliittiä siitä, että valtakunnassa
suuren ihmisjoukon elinolot ovat menossa entistäkin huonompaan suuntaan.
Herätellä heitä, joilla on valta ja voima, että tehkää jotain. Mutta ei
riekkumalla ja rikkomalla mitään saavuteta. Aggressiot vain lisääntyvät.
= =
=
Tämä
on toinen, paranneltu painos eilen kirjoittamaani tekstiä. Sain aamulla
luotetulta lukijalta kritiikkiä, joka johti tekstin poistamiseen ja muokkaamiseen.
Tavoittelemani kevyt ironia ei osoittautunut onnistuneeksi, sillä vaikutelmaksi
tuli, että kannatan anarkistien mielenosoitustouhua. Poistin siis ironian.
Laskurista
päätellen noin kolmekymmentä lukijaa ehti lukea huonon tekstin ennen sen poistamista.
Pahoittelen, jos se aiheutti mielipahaa.
6 kommenttia:
Höpsis mielipahasta, totuus on totuus.
https://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=EHAuGA7gqFU
P-ru kun en ehtinyt ajoissa! :-)
Tuosta totuudesta vielä - koska olen pasifisti, joka kunnioittaa vain toiseutta sekä totuutta, saatan joutua tuonne pyssynpiippujen eteen. Vaan sormeanikaan en tuolloin nosta.
No jaa, pidin alkuperäisestä enemmän. Se luotti lukijan hoksottimiin. Liian usein kuvitellaan, että meitä pitää holhota. Kaikessa. Tappiin asti.
Åborignal
P.S. Holhoava selvennys: en ymmärtänyt pahoittaa mieltäni, enkä pitää Dessua pyörätelineen heiluttajana.
Hassua. Tuo holhoaminen toi mieleeni feodaalisen vasalli-instituution sekä marxilaisuuden. Ehkäpä terveyttä enempi kuvaisi juuri tuo pyörätelineen heiluttaminen.
Totuuksista; Hegel : Feodaalioikeus on epäoikeudenmukaisuuden oikeutta. Ja vapaus on siis - (vitsi)
Lähetä kommentti