Toisin
kuin toivoin, aika on rientänyt kiihtyvällä nopeudella. Toisin kuin toivoin,
Helsinki on saanut lumipeitteen. Päiväkin alkaa pidentyä. Lehdestä luin, että
kaamosmasennus on tavattoman yleistä. Minuun se ei ole iskenyt. Hämärä ja
pimeys on mielivuodenaikani. Ei tarvitse olla pirteä, se ei sovi minulle. En
käytä kirkasvalolamppuja enkä vitamiinipillereitä.
Varustautuminen
jouluun on silti sujunut suotuisasti. Kävin tänään hakemassa savukalkkunan,
jonka muistin tällä kerralla tilata ajoissa, joten en jäänyt ilman. Samalla
ostin myös porkkana- ja lanttulaatikon ja joululimpun. Lipeäkalan jätin
ostamatta. Jälkiruoaksi käpykakku. Huomenna jouluaattona pitää vielä muistaa
käydä kaupassa, sillä kynttilä voisi olla hyvä. Ehkä Alepasta löytyy.
Joulukortteja
tuli 36. Yksi niistä tuli kansanedustajalta, puolitutulta. Se vähän ärsytti.
Luuleeko hän kerran neljässä vuodessa tulevan kortin innostavan äänestämään
häntä? Ei innosta. Huono puolue, väärä sukupuoli.
Iäkkään
sukulaistädin kortit jäivät tänä vuonna ensimmäistä kertaa kirjoittamatta.
Blogin vakituiset lukijat muistanevat vuosittain joulun alla kertomani käynnit
tädin luona kirjoittamassa kortteja ihmisille, joiden elossa olemisesta ei ole
vuosikymmeniin ollut havaintoja. Nyt tädin itsensä kiinnostus maailman menosta
on sammunut.
Lähden
joulutauolle. Blogi hiljenee muutamaksi viikoksi. Kiitän lukijoita
kiinnostuksesta sekä kirjeistä ja kommenteista. On ollut ilo tulla huomatuksi.
Toivotan lukijoille hyvää joulua ja uutta vuotta.
Ensimmäisen
kuvan vanha postikortti näyttää, että Esplanadin suunnalla on ennenkin ollut
tonttuja. Valtakunnan toisella virallisella kielellä haluan myös toivottaa
jouluiloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti