torstai 8. toukokuuta 2014

Helmi Helsingin 4



Kirjalliset kävelykierrokseni etenevät nyt kotipihalleni eli Töölöntorille. Kirjoituksen otsikko kyllä epäilyttää, sillä ei Töölöntori erityisempi "helmi" ole, varsinkaan kun Nybergin herkkupuotia ei enää ole. Ehkä torin nakkikioski-kahvila kelpaa tämänkertaiseksi helmeksi.

Edellisessä osassa vilisi villiä kirjallisuusväkeä pitkin jäykänpönäkkää Etu-Töölöä - Paavolainen, Waltari, Sillanpää, Craucher...  Tällä kerralla on sekä rauhallista että villiä meininkiä.

Töölöntori on kirjallisesti tärkeä paikka, johan sen kertoo sijaintikin. Torin reunassa kohtaa toisensa kaksi kirjailijoiden mukaan nimettyä katua, Runeberginkatu, joka jatkuu Stadionin suuntaan, ja Topeliuksenkatu, joka etenee Taka-Töölön läpi Meilahden sairaaloiden suuntaan.

Käsittelen tänään Töölöntoria kahden sen liepeillä asuneen perheen kautta. Ensimmäinen on Suomisen perhe, isä Väinö, äiti Aino, lapset Olli, Pipsa ja Elina, sekä heidän kotiapulaisensa Hilda. Sarja alkoi radiokuunnelmana ja jatkui elokuvasarjana. Kirjoittajat olivat Seere Salminen ja Elsa Soini, yhdessä nimimerkki Tuttu Paristo. Sarjan päätähti oli Olli Suominen, Lasse Pöystin läpimurtorooli. Hän oli sarjan alussa vasta 13-vuotias. Alkoi pitkä näyttelijänura

Suomiset asuivat Töölöntorin laidalla "Kulmalinnassa", Topeliuksenkatu 1. Osoitetta ei varsinaisesti mainita, mutta elokuvassa mennään sisään ja ulos talosta, ja kuvista talo ja ovi ovat tunnistettavissa (kuva 1). 


Tämä perhe ei ole villi vaan varsin perinnetietoinen, mitä nyt Olli välillä keksii kolttosia. Kerran myös isä-Väinöltä, joka on ammatiltaan lakimies, harkinta pettää. Hän lähtee vanhan kaverinsa villitsemänä mukaan pörssipeliin, mutta perhe saa hänet järkiinsä, ja lopussa kaikki on taas hyvin. Olli aiheuttaa kerran hämminkiä lukioikäisenä rakastumalla kauniiseen musiikinopettajan sijaiseen ("hoilamaikka" Tuulia Tähtinen), mutta siitäkin selvitään pedagogisesti viisaan rehtorin avulla. Jos mikään muu ei auta ongelmissa, niin kotiapulainen Hilda (Siiri Angerkoski) aina. "Sä olet jalo tyyppi, Hilda", myöntää Ollikin, kun sai yöllä kotiin hiivittyään Hildalta voileipiä.

Kunnon väkeä nämä Suomiset. Viimeisessä elokuvassa Olli on jo valmis nimismies.


Toinen Töölöntorin kirjallinen perhe ei ole yhtä seesteinen. Sen päähenkilöt ovat arkeologian tohtori Tauno Saarinen ja hänen vaimonsa Elisabeth. Kirjailija on Helvi Hämäläinen ja kirjan nimi on "Säädyllinen murhenäytelmä" (1941). Siitä syttyi kirjasota.

Sodan syy oli siinä, että päähenkilöt olivat helposti tunnistettavia. He olivat kirjailija-suomentaja-tutkija Tyyni Tuulio ja hänen professorimiehensä Oiva Tuulio. He asuivat Töölöntorin korttelissa osoitteessa Döbelninkatu 3B (kuva 3).


Helvi Hämäläinen oli nuori lupaava kirjailija ja hän oli ystävystynyt 15 vuotta vanhemman Tyyni Tuulion kanssa. Tuulio oli avautunut nuorelle Hämäläiselle perheensä tilanteesta. Iäkkäämpi professori Tuulio oli nimittäin "tulossa hulluksi". Hän oli ihastunut vastapäisessä talossa asuvaan nuoreen palvelustyttöön, seurannut ikkunasta päiväkausia tämän liikkumista, yrittänyt taskupeilin heijastuksilla kiinnittää tämän huomiota itseensä ja kirjoittanut huimaavista haaveistaan päiväkirjaa.

Kaiken tämän ja paljon muuta Hämäläinen kirjoitti kirjaksi eikä edes välittänyt erityisemmin naamioida kirjansa henkilöitä tunnistamattomiksi.

Hämäläinen sijoitti kyllä kirjaan omiakin ongelmiaan. Hänellä oli käynnissä kiihkeä romanssi Olavi Paavolaisen kanssa. Yhteinen osoite oli Museokatu 40 B 40, se josta kirjoitin edellisessä osassa. Se on niin tärkeä osoite, että pistän tähän vielä toisen kuvan.

Helvin ja Olavin elämä oli yhtä juhlimista. Melkein joka ilta istuttiin ravintola Elitessä, siinä vieressä Runeberginkadun toisella puolella. Tuulioiden asunnosta oli melkein näköyhteys Paavolaisille. Kävin kokeilemassa. Ei ihan kuitenkaan.

Kriisit vaivasivat myös Museokadulla. Olavi ei hyväksynyt Helvin pientä lasta toisesta suhteesta. Alkoholi aiheutti ongelmia. Olavi oli liikkuvainen mies ja salasuhteita oli käynnissä, olihan hän keikari ja tyyliniekka vailla vertaa. Siinä vaiheessa Helville riitti, kun ruvettiin laskemaan sivusuhteiden määrää. Niitä oli 32. Helvi kirjoitti yöllä lapun pöydälle ja lähti, tästä ovesta (kuva 4). Syntyi Säädyllinen murhenäytelmä.


WSOY oli kirjan kanssa vaikeuksissa - julkaistako vai ei?  Arvovaltaisuuden huipentuma V. A. Koskenniemi vastusti, kuten kaikkia akateemisten piirien ulkopuolelta tulleita kirjailijoita. Maila Talvio vastusti, kuten kaikkia muitakin naiskirjailijoiden teoksia. Sensuroituna teos lopulta julkaistiin, mutta silti siitä syntyi skandaali.

=  =  = 

Tällaista siis Töölöntorilla. Jätän tässä syrjään muut torin laidoilla asuneet kirjailijat, kuten Toivo Pekkasen ja Matti Kurjensaaren.

Kirjalliset kierrokseni päättyvät tällä erää tähän. Voi olla, että palaan joskus aiheeseen. Mielessä siintää jo Kruununhaan suunta, Mariankatu, Liisankatu. Niilläkin nurkilla on aiheita kirjallisille huomioille: Ilmari Kianto, Märta ja Henrik Tikkanen, Jalmari Finne, Volter Kilpi, Tatu Vaaskivi... Ensin täytyy kuitenkin kuljeskella siellä päin kamera kädessä.


6 kommenttia:

Kari Rydman kirjoitti...

Ellen väärin muista, Seere eli Serp asui Mannerheimintiellä Cygnaeuksenkadun kulmassa. Hänen tyttärensä oli käynyt Toivo Niskasen tanssikoulua samalla joululomakurssilla kuin minäkin, ja ainakin yksissä kotitanssiaisissa -51 minäkin olin mukana Serpin luona. Siellä oli myös tyttö jonka kanssa tanssin jatkuvasti siellä kurssilla, ja johon olin niin ihastunut kuin 14-vuotias poika vain voi olla. Rohkaisin mieleni Serpiltä lähtiessä ja kysyin saisinko saattaa tytön kotiin. Muut likat naureskelivat, mutta tämä Raili ilmoitti topakasti että kyllä saan. Sitten kävi ilmi että hän asui ihan kulman takana, Cygnaeuksenkatu kympissä... Railista tuli sitten kotimaisen kirjllisuuden professori, ja tapasimme kunnolla uudestaan vasta seitsenkymppisinä... Nyyh.
Elsa S. oli muistaakseni Uuden Suomen pakinoitsija Lippa.
Nybergillä isäni leskeydyttyään kävi säännöllisesti ruokaa ostamassa leskeydyttyään. Lopulta 90 ikävuottaan kun lähestyi, ja autolla sinne Lauttasaaresta kun ajoi, aloimme vähän huolestua. Mutta kyllä hän aina pärjäsi.
Tämän Railin kotona oli myös kotitanssiaiset. Hänen kaunokirjoituksella laatimansa pikku kutsukirje pysyi minulla täydellisenä pyhäinjäännöksenä koulukirjojen välissä, ja on tallella vieläkin, kuten monet muutkin kutsut, esimerkiksi Reenpäiltä.

Roope Dessutom kirjoitti...

Kari, rohkenen arvata, että tämä varhainen ihastuksesi ja myöhempi kirjallisuusprofessori on sukunimeltään Elovaara. Muita Raili-nimisiä alan professoreita ei heti muistu mieleeni, ja ikäkin taitaa olla suunnilleen kohdallaan.

Mielenkiintoisia nämä tällaiset henkilökohtaiset kokemuksesi ja muisteluksesi. Kiitos että kerrot. Tässäkin tuli osoitteita, joiden ohi kuljen lähes päivittäin. Tulee uutta näkövinkkeliä kun nyt tiedän, että tuossa kadunkulmassa on kerrallinen ihastuneen nuorenmiehen ja neidon saattoreissu sattunut.

Dessu

Kari Rydman kirjoitti...

No, oikein arvasit. Pieni ja suloinen. Minä vaan en oikein tiennyt vielä silloin miten tytön kanssa oikein ollaan, enkä uskaltanut paljon soitellakaan. Ja tuli niin paljon uutta muutenkin. Tunnustaa täytyy, etten oikein vieläkään ole aivan varma miten niiden kanssa tulisi olla...

Anonyymi kirjoitti...

http://www.youtube.com/watch?v=dNQJF1ALv1Y

Kiitos Kari,
tämä valaisee ja on aurinko minulle.

Olen pahoillani ajattelemattomista sanoistani.
-unna-

Anonyymi kirjoitti...

Kari Rydman - Elämä on kaunis
http://www.youtube.com/watch?v=_CaBDVCqPu4

Kiitos

-unna-

Anonyymi kirjoitti...

http://www.youtube.com/watch?v=OPdsLEGzlCo

Kari Rydman: Heinäkuu (Aaro Hellaakoski)

Tämä vielä, voi hyvä tavaton. Valtaisan kaunista.

-unna-



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...