sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Helmi Helsingin 2



[jatkuu]

Jokseenkin tarkasti 85 vuotta on kulunut siitä, kun kuvassa 1 näkyvä puisto, Vuorimiehenpuisto Helsingin Ullanlinnan kaupunginosassa, nousi suomalaisen kirjallisuuden historiaan. Tarkalleen se tapahtui 7. huhtikuuta 1929.

16-vuotias Saima Harmaja asui kuvassa näkyvässä talossa (Saiman huone oven yläpuolella kolmannessa kerroksessa). Perhe oli Helsingin hienostoa, isä professori ja äiti senaattorin tytär. Asunto oli tilava. Nuori Saima oli yritellyt jo pitkään runojen kirjoittamista.


Vastapäätä puiston toisella laidalla asui muuan Mika Waltari -niminen nuorukainen, Saimaa viitisen vuotta vanhempi. Mika oli saanut käsiinsä Saiman runoja ja päätti soittaa tälle ja kutsua käymään.

Professori-isän mielestä ei tullut kuuloonkaan, että tytär menee kyläilemään nuoren miehen luo. Ei varsinkaan sellaisen kuin Waltari, joka oli maineeltaan kovin villi ja kirjoittanut kirjan, joka pursusi erotiikkaa. Hänhän oli jo lukioiässä saavuttanut outoa mainetta kirjoitettuaan Uuteen Suomeen kirjoituksen, jossa puolusti naisten tupakointia. Nimimerkki oli "Kauniimman sukupuolen ihailija". Että sen sortin poikamies...

Niinpä Saima joutui salaa livahtamaan keittiön puoleisesta palvelijattarien portaasta. Hän käveli puiston poikki Waltarin kotiin (kuva 2, neljäs kerros, mikä ikkuna, sitä en ole onnistunut selvittämään). Sisäänkäynti oli nurkan takana Tehtaankadun puolella.


Siitä luvattomasta puiston läpi kävelystä alkoi Saiman lyhyt mutta intensiivinen runoilijanura, jota erityisesti Suomen naispuolinen lukijakunta on osannut arvostaa. Waltarista oli ihan oikeasti apua alkuun pääsyssä. 

Saiman ura jäi lyhyeksi, hän sairastui ja kuoli keuhkotautiin 23-vuotiaana. Hänellä kuitenkin ehti olla yksi toiveikas romanssikin, jonka ydin oli salaiset pussailukäynnit viereisellä Tähtitorninmäellä. Pettymykseen se kuitenkin päättyi. Runoja voi luonnehtia tunnesävyiltään vahvoiksi mutta häilyviksi, on masennuksen ja epätoivon sävyjä, jotka vaihtuvat välillä innostuvaan ja säkenöivään toiveikkuuteen.

Saman puiston laidalla Korkeavuorenkadun puolella asui kolmaskin nuori kirjailijanalku: Arvo Turtiainen. Stadin Arskana tunnettu kirjailija tuli sen verran tutuksi Waltarin kanssa, että he pysyivät kavereina ikämiehiksi asti, vaikka aatteet ja asenteet kovasti poikkesivatkin.

Nykyaikanakaan Vuorimiehenpuisto ei ole vailla kirjallisia yhteyksiä. Puiston nurkalla Kapteeninkadun puolella sijaitsee ravintola Sea Horse eli "Sikala". Se on yksi Helsingin tunnetuimmista ja pitkäikäisimmistä taiteilijakapakoista, osa kuuluisaa "bermudan kolmiota" - Sea Horse, Kosmos ja Bulevardia). Se on perustettu 1934, joten Saima ehti nähdä sen ennen kuolemaansa. Nykyiset tupakoivat kapakkavieraat joutuvat käyttämään puiston nurkkaa tupakointipaikkanaan.


Kolme kirjallisuuden nobelistiakin on Sikalassa istunut: Jean-Paul Sartre, Pablo Neruda ja Gabriel García Márquez, suomentajiensa seurassa. Ravintolassa on kaksi maankuulua ruoka-annosta: "rapeaksi paistetut silakat" ja muusi ja punajuuri (16,50 e) ja sipulipihvi (25,50 e). Jälkimmäisen jopa Finacial Times valitsi takavuosina maailman top ten -pihvilistalleen.

Kun vielä muistaa, että aivan vieressä sijaitsee kotimaiseen draamakirjallisuuteen viime vuosina erikoistunut Kom-teatteri, voinee sanoa, että tämä puisto on helsinkiläinen kirjallisuuskohde.

Teen ehdotuksen. Samalla tavalla kuin Katajanokanpuiston nimi muutettiin Tove Janssonin puistoksi, Vuorimiehenpuiston nimi voitaisiin muuttaa Saima Harmajan puistoksi.




6 kommenttia:

Kari Rydman kirjoitti...

Hieno juttu!

Merja kirjoitti...

Kannatan!

Anonyymi kirjoitti...

"Saiman Runoja voi luonnehtia tunnesävyiltään vahvoiksi mutta häilyviksi, on masennuksen ja epätoivon sävyjä, jotka vaihtuvat välillä innostuvaan ja säkenöivään toiveikkuuteen." Niin, eikö sellaista rakkauden tunne aiheuta...Sudäntä/sielua kun ei voi muotittaa, tunteita laimentaa. Rakkaudesta sairas, rakkaudesta autias. Toki rakkaus voi täyttyessään tulla tyveneksikin (paratiisi). Eikös ne Olymposvuoren jumalatkin menettäneet jumaluuttansa rakkauden pauloissa? Jonkinmoinen irvikuvakin rakkaus saattaa olla jos se on rakennettu vain ulkoisiin puitteisiin sopivaksi (avioliitto).
-unna-

Heidi kirjoitti...

Voisit alkaa vetää Helsinki- kävelyjä jos vaan vuoronvarausviraston tärkeiltä kiireiltä joudat. Ihana tarina. Ilman muuta puisto kannattaisi nimetä runoilijattaren mukaan.

Roope Dessutom kirjoitti...

Otan Heidin ehdotuksen vakavaan harkintaan.

evotuhat kirjoitti...

Terve mieheen Roope :)
Olipas piristävä juttu kuvineen päivineen. Saat vaihtarin.

https://www.youtube.com/watch?v=B6nI1v7mwwA

Luin yhen Mikan kirjan, "Ihmiskunnan viholliset". Tykkäsin Mikan huumorista. Muistaakseni kirjan pääpersoona oli symppis. Kirjottelin

Usarissa. Sain kenkää. Kovat on ajat. Tarkkana pitää olla.

http://jyrkiola.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/107429-vastuunalaisemme-ovat-j%C3%A4rjett%C3%B6mi%C3%A4

Värikkäin alkusyysterveisin
Jyrki Soini (en tunne Timoa)
Stadi (tai, no joo, Konala)

http://afremov.com/SILENCE-OF-THE-FALL-PALETTE-KNIFE-Oil-Painting-On-Canvas-By-Leonid-Afremov-Size-24-x40.html

(Pahoitelen mahdollista toistoa. En saanut kuittausta.)



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...