maanantai 12. toukokuuta 2014

Optimismin ylistys



Vuoronvarausviraston tupakkahuoneessa oli perjantaina kerrankin optimistinen tunnelma. Sellainen ei Suomassa ole suotavaa. Menee helposti maine.

Sukupuolierot optimismin perusteista olivat jyrkät.

Pöydän ääressä kovilla jakkaroilla istui naisia, jotka veikkasivat, että torilla tavataan sunnuntaina. Seinustan sohvalla ja nojatuoleissa istui miehiä, jotka ennustivat, että torilla kyllä tavataan sunnuntaina, mutta vasta viikkoa myöhemmin.

Sitten olin minä - "pahanilmandessu" - joka joka istuin kiikkustuolissa ja ennustin, että torilla ei tavata ollenkaan. Minua ei ainakaan tavata.

Naisten silmin Suomen euroviisussa oli aineksia odottaa menestystä. Oli sen näköisiä bändipoikia, että varsinkin Euroopan naisäänestäjät innostuvat. Miesten puolelta arvioitiin pikemminkin Puolan menestyvän. Itävalta sai hajaääniä. Minä ennustin Ruotsia.

Pitihän minunkin lauantai-iltana kisa katsoa, tai pikemminkin kuunnella korvaluureilla samalla kun tein erästä kirjoitustyötä. Työhuoneeni televisio sijaitsee siten, että olan yli vilkaisemalla näen kuvaruudun. Muutamaa esitystä käännyin katsomaan alusta loppuun, mm. Suomen, Ruotsin ja Itävallan ja varsinkin Puolan.

Nyt tiedämme, että sunnuntaina ei torilla tavattu. Karnevaali jäi taas kerran pitämättä.

Tupakkahuoneen miesten silmin jääkiekkojoukkueessa on aineksia odottaa menestystä. Naisten puolelta arvioitiin pikemminkin Kanadan menestyvän. Minä ennustin Ruotsia.

Vielä emme tiedä, tavataanko ensi sunnuntaina torilla. Huonolta näyttää, näin olen ymmärtänyt. Taitaa karnevaali taas kerran jäädä pitämättä.

Suomen kansan itsetunto on tottunut traumaattisiin kokemuksiin: nolla pistettä ja tappio mitalipelissä. Vähäiset poikkeukset sääntöön eivät ole poistaneet traumaa. Suomalainen karnevaalipäivä on vappu, se tulee aina. Muita ei tule. Kuitenkin voittokarnevaaleja torilla odotetaan aina yhtä optimistisesti, kuten nytkin meidän tupakkahuoneessamme, ja se on hyvää terapiaa itse kullekin. Mutta silti siellä suomalaisen sielussa aina elää valmius ottaa vastaan nolla pistettä ja finaalitappio. Se on osa kansanluonnetta. Optimismi helpottaa tuskaa.

Sitten on vielä se ilmeisen todennäköisesti toistuva fakta, että Ruotsi voittaa jommankumman tai molemmat. Keskivertosuomalaisen sielu hyväksyy minkä tahansa voittajan, kunhan ei Ruotsi. Kun niin kuitenkin käy, seuraa alistuva kansallinen yleisvitutus.  (Anteeksi vulgääri ilmaus, mutta ilmaisevampaa sanaa en tälle kansalliselle koettelemukselle kerta kaikkiaan keksi). Se menee kuitenkin äkkiä ohi, sillä siihen on totuttu.

Jos Kauppatorilla olisi tänään tavattu, liittäisin tähän varmaankin kuvan siitä karnevaalista. Kun niin ei käynyt, kuva on toiselta karnevaalien tyyssijalta, Sörnäisissä sijaitsevalta Vaasankadun aukiolta, joka tunnetaan yleisesti nimellä "Ikuisen Vapun Aukio".





6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jos valehtelija joutuu helvettiin,
mitä teemme Buddhalle,
joka keksi juttuja
joita ei edes ole.
Ikkyu

-unna-

Anonyymi kirjoitti...

Selvennys:
ihminen voi yllättää, olla "alaikäisyydestä" aikuistunut,
istua keinutuolissa (symboli) ja toivoa toiselle aidosti hyvää (ruotsi).
Kappale Undo on sanoitukseltaan hyvin osuva/koskettava.
-unna-

Anonyymi kirjoitti...

Mitä sanaa käytettiin ennen v-sanan voittokulkua? Eikö sille todellakaan ole sivistynyttä vastinetta? Jotain harmistusta vahvempi tunnehan se kai on. No, kai voimasanojen käytön perimmäinen tarkoituskin on huomion herättäminen, niin että minä ihan vapaaehtoisesti sitten pysyttelen heikkotehoisemmassa kielessä - mutta suon kaikille kyllä ilmaisunvapauden.

Roope Dessutom kirjoitti...

Nykyään taitaa olla yhä lisääntyvässä määrin sellaisia ihmisiä, varsinkin naisia, jotka eivät enää usko, että kaikki koneella kirjoitettu on totta.

Harmillinen juttu! Mutta minkäpä sille voi.

Dessu

Roope Dessutom kirjoitti...

Anonyymille:

Olen periaatteessa samalla kannalla ja pitkään uskoin, että v-sana on aina korvattavissa sivistyneemmällä ilmaisulla. Ja korvasin myös.

Sitten tuli kuitenkin eteen tapauksia, joissa korvaaminen latisti. Tarkoitan lähinnä verbijohdoksia. Jostakin luin lauseen "Katsastusmies hylkäsi autoni ihan vaan vittuillakseen". Korvaapa tuo niin että sävyt säilyvät! Ilkeyttään? Kiusallaan? Ilkeilläkseen?

Ei onnistu. Siitä lähtien olen kirjoittajana suostunut tämänkin sanan käyttöön. Kuitenkin erittäin pidättyvästi, liioittelematta, tiedostaen sanan tyylilliset ongelmat.

Dessu

Anonyymi kirjoitti...

Heh, heh, havaintoja ja assosiaatioita...

"Subjektiivisia assosiaatioita, jotka ovat hyvin lähellä nykyfilosofian kvalioita"

-unna-



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...