Siivosin
kirjoituspöydän laatikoita. Ne olivat täynnä. Kaikenlaista on kertynyt, kun
olen tällainen hamsteri, joka ei heitä mitään pois. Nyt heitin.
Jostakin
laatikon perältä löytyi pelikorttipaketti, tällaista kuvassa näkyvää
kirjallis-elokuvallista mallia. Olin unohtanut, että tällaisenkin olen joskus
ostanut. Avaamaton pakkaus.
Pitihän
niitä kortteja kokeilla. Pelasin erän pasianssia. Ei mennyt läpi. Pelasin
toisen, kolmannen ja enemmänkin. Varmaankin kymmenen erää. Ei mennyt läpi.
Sellaisesta ei tule kuin pahalle päälle.
Vielä
kerran, viimeinen yritys.
Se alkoi
lupaavasti, mutta lopussa alkoi kangerrella. Fuskasin vähän, aivan
pikkiriikkisen verran, aivan loppuvaiheessa. Heti onnistui. Heti tuli parempi mieli. Lopetin siihen.
Meitä on monenlaista kortinpelaajaa, kaupustelijaa, rahanvaihtajaa ja muuta tuomiopäivän keinottelijaa, joilla taitaa olla häntä sydämen paikalla. Pääasia, että tulee hyvä mieli.
4 kommenttia:
Hei, fuskaa vain pasianssissa, ei se häntää sinulle tee...eikä sarvia. Fuskaaminen elämässä toista ihmistä kohtaan onkin sitten ihan eriasia. Surullista on jos fuskaa omaa tahtoa sekä itseä kohtaan... elää elämäänsä toisin kuin oikeasti haluaisi.
Valtaa, loistoa en toivo saavani, kun synnyn uudestaan; vain että saisin olla oma itseni jälleen.
Kotomichi
-unna-
Jouduin jossakin vaiheessa poistamaan pasianssit koneeltani, sillä pelasin niitä yhtenään. En tiedä menikö siinä jotenkin enemmän aika hukkaan kuin täällä netissä pyöriessä.
Tavaroista luopuminen saattaa olle puhdistavaa.
Voiko pasianssipeli todellakin olla tietokoneella? Voiko se olla minunkin koneellani? Kauhistuttava ajatus. Minä kun en pelaa koskaan mitään pelejä, paitsi joskus poikkeustilanteessa, kuten toissapäivänä, kun löysin kortit.
Unnalla on aika armollinen näkemys fuskamisestani. Kertailmiö. Lupaan parannusta.
Dessu
Hei, suomalaisfirmojen fuskaaminen valtion tukirahoilla olisi julkisemman keskustelun paikka! Heille maksetaan miljoonia euroja, jotta firmat pysyisivät suomessa. Raha kelpaa näille miljardeja tahkoaville firmoille oikein hyvin, mutta siitä huolimatta ne myydään ulkomaille kun omistaja alkaa haaveilla eläkeiästä. Näillä hassatuilla tukirahoilla saisimme homekoulut, luokkakoot(enemmän palkattua opettajia) ja vanhustenhoidon kuntoon.
-unna-
Lähetä kommentti