tiistai 29. tammikuuta 2013

Suloinen nuoruus



 

Mikä siinä on, että jatkuvasti törmäilen kuherteleviin pareihin! Juuri syksyllä kirjoitinkin sellaisesta kohtaamisesta kotiovellani, ja nyt tuli taas samanlainen.   

Olin menossa lounaalle ravintola Virgin Oiliin. Siinä eteisaulassa, joka ennen hyvinä aikoina oli sisäänkäynti elokuvateatteri Bio Bioon, on erkkeri. Eikös siinä erkkerissä ollut nuori pariskunta suutelemassa. Poika oli sellainen tavallinen huppariheppu mutta tyttö sen näköinen, että kateeksi kävi.   

Eipä siinä mitään, kuljin muina miehinä ohi enkä yrittänyt tunkeutua väliin. Enkä edes vilkaissut - muistaakseni. Onnea heille hiljaisesti toivotin. Liitän tähän runon, jonka tekijä oli nuoruuden hurmion loistava kuvaaja Mika Waltari. Hän ja Tulenkantajat-ryhmä esiityivät pahennusta herättäen siinä viereisessä talossa, Vanhalla ylioppilastalolla.   

Kuvaksi liitän näkymän elokuvasta, jonka muistelen nähneeni juuri siinä teatterissa, Bio-Biossa. Se on Mikko Niskasen ohjaus Johannes Linnankosken nuoruuden hurmiota kuvaavasta romaanista Laulu tulipunaisesta kukasta.   

Onhan näitä ollut aina. Itse kullakin.  

*   *   *    

Ensimmäinen suudelma  

Painoit pääsi alas.
Punastuin kokonaan
ja pakenin, 
putosin portaista
enkä löytänyt lakkiani.  

Mutta nyt olen kuin voiton sankari,
suonissani soutaa suloinen hurma,
kaikki peipposet laulavat
ja minusta tuntuu kuin huoleti 
        murentaisin sormissani
kotiporttisi kivisen veräjänpylvään.  

(Mika Waltari 1925)

 

2 kommenttia:

Kari Rydman kirjoitti...

Meitä vanhoja ukkoja naureskellaan, kun me yhä katselemme naisten perään, emmekä muka muista miksi. Sehän tässä pirullista on, että muistamme oikein hyvin miksi, mutta emme enää kykene menneisyyden suurtekoihin... :(

Roope Dessutom kirjoitti...

Mitään tällaista en tunnusta ;)
Dessu



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...