perjantai 25. tammikuuta 2013

Kieliopin viehätys



 

Tuli tarve katsoa neuvoa kieliopista. Minulla niitä on hyllyssäni paljon, vanhoja ja uusia.  

Otin esiin vanhan Setälän Suomen kielen oppikirjan (1935, neljästoista painos). Se on niin herkullinen, siihen aina juuttuu. Niin nytkin.   

Keskikoulussa minulla oli vuoden verran äikkämaikka, jolla oli tapana esittää opettajainhuoneen tapahtumat ja juorut kieliopin esimerkkilauseina. Niistä oppi asiat. Kettusen - Vaulan kielioppikirjassa oli paljon tylsempiä esimerkkilauseita. Maikka joutui kuitenkin koevuoden jälkeen lähtemään. Syytä en tiedä.  

Vanhassa Setälän kirjassa ei ole juoruja. Siellä on kuria ja nuhdetta ja jumalisuutta. Ja on jotakin nykynäkökulmasta kovin absurdilta maistuvaa. Ennakkoluulojakin. Ei ole ollut tarvetta virkistää oppilaita eikä antaa heille turhanpäiväisiä myönteisen ajattelun virikkeitä.   

Kirjan alkuperäinen omistaja on sentään rohjennut liimata etuaukeamalle kiiltokuvan. Voi helposti kuvitella pientä tyttöä katselemassa kaunista kiiltokuvaansa tiukan opiskelun keskellä.   

Lehtien yleisönosastoissa on taas viime aikoina ollut kirjoituksia, joissa ihmetellään, miksi koko ajan tarvitaan uusia koulukirjoja. Eivätkö vanhat kelpaisi?   

Mietitäänpä, kelpaisiko Setälä. Keräsin muutamia näytteitä.  
 
  • Hevonen polkaisi lapsen kuoliaaksi.
  • Tuolta mieheltä ovat kädet ja jalat poikki.
  • Ei ole kehumista ketään onnelliseksi ennen hänen kuolemaansa.
  • Vaimo, kuultuaan miehensä sairastuneen, juoksi lääkäriä hakemaan.
  • Kuka se maannee tuolla ojassa?
  • Älkööt ihmiset onnen päivinä ylvästelkö, sillä murheen päivät tulevat.
  • Ojat olisi kaivettu, jos olisi terveinä oltu. Renki teki eilen reen.
  • Älköön kukaan lähtekö synnyinmaastaan!
  • Luulen hänen kansalaisena katsovan velvollisuudekseen lähteä sotaan.
  • Suomeen muuttaneet tämän maan ruotsinkieliset asukkaat asuvat meren rantamilla ja saarissa.
  • Jumalalle kiitos olkoon siitä, että hän on antanut köyhälle Suomellemme oppineita miehiä, jotka rakastavat pienimpiäkin kansan lapsista.
  • Seppä käski hänen vain tunnustaa kaikki syntinsä, niin armo tulee aikanaan.
  • Meillä on koulu, jossa meitä opetetaan tuntemaan yhteistä suurta kotiamme, rakasta isänmaatamme, ja parempaa kotiamme, taivasta, johon pääsemistä kaikki työmme tarkoittaa. 
  • Minä olen toisinaan syönyt sokeripalan, jonka äiti on antanut lintua varten.
  • Kaupungissa naisilla oli paljon kaulassa kannettavia koristuksia.
  • He juoksivat eteenpäin kaulat kenossa ja katseet kohdistettuina ylös taivaisiin.

 

3 kommenttia:

Kari Rydman kirjoitti...

Minun yliopettajani Norssissa, tri V.A.Haila käytti tällaisia esimerkkilauseita: "Isäntämieli on tämän kansan selkäranka"...

Ronja kirjoitti...

Meillä suomen kielen laitoksella Helsingin yliopistolla luennoilla usein viitataan Setälän kielioppiin. En ole päässyt siihen itse tutustumaan, sillä kyseistä merkkiteosta ei Näkövammaisten kirjaston valikoimista löydy. Pitänee toivoa sitä sinne. Mutta kiitos näistä pienistä makupaloista.

Roope Dessutom kirjoitti...

Ronja: Ihan vaan tiedoksi

Alaa tuntevana tiedän, että suomen kielen laitoksella viitataan Setälän Suomen kielen oppikirjaan, Suomen kielioppiin ja Suomen kielen lauseoppiin.

Minun näytteeni eivät ole peräisin niistä vaan Suomen kielen oppikirjasta alkeisopetusta varten -kirjasta (1. painos 1900).

Dessu



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...