maanantai 7. tammikuuta 2013

Joulureuhan lopetus



 

Tervehdys, hyvät lukijat. Olen palannut joulukiertueeltani. Rymysin ympäri maita ja mantuja joulunpyhien ajan. Nyt on aika rauhoittua. Julistan siis Suomen Töölöntorilta joulureuhan lopetuksen. 

Hauskaa oli, enimmäkseen. Ei kuitenkaan lentokoneessa menomatkalla Brysseliin. Se tärisi ja nytkähteli niin että pelkäsin sen hajoavan pirstaleiksi. Ties mitä turbulensseja ja ilmakuoppia osui reitille. Onneksi lentotäti möi juomia, se helpotti oloa - pikkuisen, ei paljon.  

Turbulenssit ja ilmakuopat ovat nyt ilkeämielisesti seuranneet minua Töölöntorin reunalle asti. Kotitaloni hissi (kuva) on nimittäin ruvennut tärisemään ja nytkähtelemään. Huomautin häiriöstä huoltoyhtiölle, mutta eivät he ainakaan vielä ole poistaneet ilmakuoppia.   

Hississä ei valitettavasti ole hissitätiä myymässä helpottavia juomia, joten joudun käyttämään muita konsteja säilyttääkseni mielenrauhani. En mene hissiin vaan kävelen portaita pitkin. Viidenteen kerrokseen on paljon portaita,  mutta mieluummin sen teen kuin ajan turbulenssi-hississä. Ylöspäin kävely menettelee, mutta alaspäin on vaikeampaa, sillä polvi kiukuttelee vastaan. Ateneumin pitkissä portaissa se vaiva alkoi, nyt se häiritsee jo kotiportaissakin. Mutta onneksi vain alaspäin.  

On muitakin terveydellisiä harmeja Belgian-tuomisina. Tai ehkä pikemminkin esteettisiä harmeja. Brysselissä en nimittäin koskaan onnistu välttämään paikallista suklaata, vaikka hyvin tiedän mitä siitä seuraa: finnejä naamaan.   

Nyt niitä taas on, onneksi parta peittää suurimman osan. Vanhastaan tiedän, että kestää melkein kuukauden ennen kuin viimeinenkin muisto herkullisesta belgialaisesta suklaasta on poistunut. Onneksi herkullisesta belgialaisesta oluesta ei jää näkyviä muistoja kotiin tuotavaksi.  

Kotiin päin en matkustanut lentokoneella vaan junalla Tukholmaan asti. Siitä pidän. Pysähdyin Kööpenhaminassa yöksi, mutta en yöpynyt aseman penkillä niin kuin nuorena interreilaajana 70-luvulla. Harmi sekin, siinä aseman yötunnelmassa oli oma romantiikkansa.   

Tukholmassa viivähdin pari päivää tuttavissa, sitten tulin kotikunnaille, jossa junamatkustelu jatkui vielä.

Nyt olen kotiutunut enkä ihan heti suostu lähtemään Helsingistä minnekään. On rauha maassa.

=========

P.S. Jotain merkillistä on Bloggerissa tapahtunut poissa ollessani. Se ei enää antanut minun siirtää kuvaa tietokoneeltani tähän tekstiin. Mikä uudistus tämä on? Protestoin!
 

 

7 kommenttia:

Kari Rydman kirjoitti...

Tervetuloa takaisin! Ehdinkin jo pelätä että nti B. on kidnapannut sinut ja kierrät nyt mualimaa jossain sirkuksessa...

En itse ole havainnut mitään häikkää Bloggerissa. Ellei sitten minun herkeämätön kuvanlähettelyni ole uuvuttanut sitä toisten kohdalla. :)

kariav kirjoitti...

Olisikohan käynyt niin, että sinulla on Googlen Picasa-ilmaistili täynnä?

Sinne mahtuu 1 Gt:n verran kuvia, ja sitten se muuttuu maksulliseksi. Täyttymisestä pitäisi kylläkin tulla ilmoitus.

Jos ei halua maksaa, voi tietysti karsia tylsempiä/tyhmempiä kuvia pois.

Heidi kirjoitti...

Tervetuloa Suomeen. Mitään et ole menettänyt. Minulla kuvat liittyvät tekstiin entiseen tapaan.

Sari kirjoitti...

Kuvia tai ei, olet erittäin tervetullut takaisin!

Roope Dessutom kirjoitti...

Kiitän ystävällisistä tervehdyksistä. On ilo olla taas kotona ja istua illat tietokoneen ääressä.
Dessu

Heidi kirjoitti...

Se on sitä oikeaa elämää.

Roope Dessutom kirjoitti...

Tässäkin olemme yksimielisiä.
Dessu



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...