tiistai 6. syyskuuta 2011

Mainio makkaramies


Dessu pistäytyi alkukesästä työasioissa Saksassa. Berliinissä meni pari päivää, sitten jatkoin matkaa Müncheniin tapaamaan vanhaa tuttavaani. Se oli pitkään tilauksessa ollut vastavierailu. Tuttavani on pariinkin kertaan vieraillut Längelmäveden kesäkodissani, mutta minä en ikinä ennen ollut käynyt Münchenissä.

Matkan yksi muistiin jäänyt kohokohta liittyi makkaraan, niin kuin vain Baijerissa asiaan kuuluu. Ystäväni iäkäs isä oli toiminut ikänsä makkarakauppiaana. Minut vietiin hänen johdollaan maistiaisiin.

Koolla oli kymmenkunta varttuneessa iässä olevaa herraa tummissa puvuissa. Tohtoreita ilmeisesti kaikki, kuten ymmärtääkseni saksalaiset yleensäkin, ainakin miehet. Tuli vaikutelma, että tämä herraseurue on kokoontunut makkaramaistiaisiin jo kymmenet vuodet, sillä touhussa oli rituaalin piirteitä, vähän kuin vapaamuurarimeininkiä.

Minua kohdeltiin jonkinlaisena kunniavieraana. Sain aplodit, kun vastasin tervehdyspuheeseen saksaksi. Isäntä selosti laajasti eri makkaralaatujen ominaisuuksia ja kokki grillasi ja tarjoili. Mausteena oli sinappi, kasviksena hapankaali ja juomana olut.

Vähitellen tunnelma kohosi. Siihen varmaankin vaikutti olut enemmän kuin makkara. Isäntämme esittelypuheet muuttuivat enemmän anekdootin suuntaan. Pahaa puhetta ja panettelua on väite, ettei saksalaisilla ole huumorintajua. Naurunremakat säestivät rehvakkaita juttuja, useimmat sellaisia joita ei oikein naisseurassa taitaisi olla sopivaa kertoa. Loppuillasta tohtorit jo lauloivat - minulle tuntemattomia lauluja, mutta vaikenemistani ei kukaan paheksunut, läpsytin sentään käsillä tahtia innostuneen näköisenä.

En tullut laskeneeksi, kuinka monta makkaralaatua illan aikana maistettiin. Paljon niitä oli. Maistelu oli minulle pientä tuskaa, sillä minä en ole erityisempi makkaran ystävä. Yksi laji oli kuitenkin aika hyvä - siinä oli vahvasti valkosipulia. Sellaista ei tietääkseni Suomessa ole. 

Kiitospuheenvuorossani kehuin kuitenkin reteästi makuelämyksiä ja vieraanvaraisuutta. Eihän ollut mitään syytä pahoittaa tohtoreiden mieltä. Olut oli kyllä oikein hyvää ja sitä oli riittävästi.





3 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Minä kävin myös Sakasassa kesällä, tosin tein myös syrjähyppyjä Ranskan & Sveitsin puolelle. Saksalainen ruoka on ihan syötävää mutta hapankaalia en halua nähdä vähään aikaan. Se mitä olisin voinnut syödä päivittäin, suolarinkeli. Muutama viikko sitten poikkesin Lidl:ssä ja sieltä saa tuoreita suolarinkeleitä. Ostin kaksi ja ne eivät nähneet seuraavaa aamua.

Luulen että "makkararinki" pitää sinua kunniajäsenenä. Osaat saksaa, juot olutta ja syöt makkaraa. Minua katsottiin pitkään kun puhuin vain englantia, halusin kupin teetä/kivennäisvettä ja en syö makkaraa. Helposti olisi päässyt kaveriksi saksalaisten kanssa mutta ei saisi olla "puutteita".

kariav kirjoitti...

Muutama vuosi sitten osallistuin Saksassa Ruhrin alueella herkuttelevien herrojen keittiöiltaan. Tohtoreita ei tainnut olla porukassa, insinöörejä ja kauppiaita kylläkin. Ideana kokoontumiselle oli, että joku heistä oli vuorollaan chef, ja toi tullessaan reseptin ja ruoka-aineet.

Kun tehtäviä jaettiin ja hommaan perehdyttiin, nautittiin olutta ja makkaraa, ettei nälkä pääsisi yllättämään kesken kokkauksen.

Ruokalajina oli täytetyt broilerinkoivet, täytteenä oliivi-korppujauhe-creme fraiche-seos, valkoviinillä maustettu kanaliemi, joka keitettiin koipiluista ja nuudelit. Jälkiruokaa en muista.

Siinä vaiheessa, kun liemikattilaan kaadettiin viiniä, oli joka ukko lasin kanssa ottamassa osansa mausteesta - no, sekottuihan se mahassa.

Muutama autokuski oli porukassa, minä olin erään vanhemman herran Escortin kyydissä. Kotimatkalla kääntyessään pihaan yhtä seuralaista jättämään, jäi käännös liian suoraksi, ja auton oikea etuovi painui lommolle tolppaa vasten. Alkoholilla ei ollut osuutta, automiehet eivät kaljaan ja viiniin koskeneet.

- Seisse! pääsi kuljettajalta.

Dessu kirjoitti...

Jaa-a, on kommentaattoreilla moni-ilmeisempiä ruokakokemuksia Saksasta kuin minulla. Taitaa johtua isäntäväen koulutuksesta. Tohtorit ovat tunnetusti kapea-alaisia.

Minulla saattaa olla tiedossa uusi virkareissu Saksaan juuri siihen aikaan kun Oktoberfest on parhaimmillaan. En nyt välittäisi, ehkä yritän siirtää...
Dessu