tiistai 13. syyskuuta 2011

Muu maa mustikka

Dessu luki HS elokuun kuukausiliitteestä Ilkka Malmbergin pitkän jutun thaimaalaisista marjankerääjistä Suomen pohjoisissa metsissä. Tunsin kauhunväristyksiä monessakin kohdassa, mutta yksi kohta oli erityisen omakohtainen.

Jutussa kerrottiin, kuinka valtavan määrän marjoja thaimaalainen joutuu keräämään kustantaakseen matkansa ja oleskelunsa. Nyt olen unohtanut täsmällisen määrän eikä lehteä enää löydy, mutta valtava oli se marjamäärä, satoja litroja. Sellaisen määrän keräämiseen menee puoli kesää, vasta sen jälkeen kerääjä alkaa saada ansiota itselleen kotimaahan vietäväksi. Nämä raukat keräävät marjoja varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan ilman vapaapäiviä. Joku marjaparoni sitten ostaa marjat halpaan hintaan.

Omakohtaisuus tulee siitä, että tänä kesänä Dessu itsekin kävi marjametsässä, joten tuoretta kokemusta on. Tiedän mistä puhun.

Menin siis astia kädessä ja maalikaupasta ilmaiseksi saatu lippalakki päässä ja saappaat jalassa kesäkotini lähellä olevaan mäenrinteeseen. Siellä kasvoi mustikoita. Keräsin kuppini täyteen. Olisikohan ollut litran verran, ainakin melkein.

Täytyy suoraan myöntää, että ehdin katua ryhtymystäni moiseen urakkaan. Kerääminen ei minulta luonnistu, ei ole koskaan luonnistunut. Asento on sietämätön, selkä kipeytyy, marjat karkaavat hyppysistä, hyttyset ja paarmat kiusaavat. Työ on silkkaa kidutusta. Minusta ei olisi siihen, mitä thaimaalaiset ovat tulleet tekemään.

Marjametsään lähtemiseni perustui siihen, että minulle oli tulossa muutama eteläeurooppalainen vieras. Olin päättänyt leipoa tarjoiluksi mustikkapiirakkaa. Marjat riittivät kahteen piirakkaan. Hyvää tuli, kovasti kehuivat.

Keittiöhommissa kyllä pärjään ja viihdyn. Kesäkodissani on kuitenkin vakiintunut käytäntö, että vieraitteni ruokahuollosta huolehtimaan pyydän mainiot naapurini Airin & Tarmon, jotka ovat kylän vakituisia asukkaita, eivät kesäasukkaita kuten minä. Tarmo pyydystää kalat Längelmävedestä ja Airi tekee niistä kalakeiton, kunnon soppatykillisen. Sen maku on taivaallinen, ei ole vielä käynyt vierasta, joka ei olisi innostunut. Resepti on kuitenkin salainen.
* * * 
Vaikka Dessu ei viitsi / jaksa kerätä marjoja, hän syö niitä mielellään, erityisesti mustikoita. Siksi hän vaipui outoihin mietteisiin mennessään ostoksille helsinkiläiseen S-ketjun kauppaan ja havaitessaan, että pakastealtaan mustikat oli tuotu Puolasta.

Näinkö se menee? Ovatko kaikki suomalaiset Dessun kaltaisia eivätkä kerää. Thaimaalaisten keräämät marjat myydään Japaniin ja niinpä suomalaiset saavat vitamiininsa Puolasta. Tämä on sitä globalisaatiota hehkeimmillään.

* * *
Puutarhatuolissa suuren terijoensalavan alla hellepäiviä loikoillessaan Dessu tuli miettineeksi, että hän on luonnon tarkkailussaan vähän kuin Goethe. Suuri salaneuvos käytti metodistaan nimitystä ´Apercu`. Se tarkoittaa luonnon ilmiöiden havaitsemistapahtumaa kaikilla aisteilla ja siten niiden eläytyvää ymmärtämistä.

Juuri niinhän minä tein tarkkaillessani lepotuoliltani heinänkorren kasvamista.

4 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Luin saman jutun ja minulle tuli surullinen olo. Marjanpoimijoille tänne tulo on kuin joulu, he voivat tehdä paljon sillä rahalla minkä tienaavat. Vaikka kuinka vakuutetaan kuinka hyvä heidän on olla täällä töissä, niin en ole täysin vakuuttunut asiasta.

Minä asun torikauppiaan naapurina, ostan kaikki marjat häneltä. Nyt on pakkasessa mehua, hilloa ja marjaa. Toivon, että kerääjä sai tavoitteensa täyteen Thaimaassa...

Anonyymi kirjoitti...

Ihan pikkuisen noin 10 ja 20 metriä liioitellen keittiöni ikkunan alla avautuu usean viljelijän viinitarhat. – Mustikka ei ole tietenkään viinirypäle, eikä aina edes tumma. Mutta kypsien hedelmien poiminta, se tuntuu myös selässä – väittävät ne, jotka kuljettavat täysiä pajukoreja rinteitä alas selässään, kipatakseen ne suuriin säiliöihin kuorma-auton lavalle. Särky, se kuulemma hiipii seuravana päivänä. Rypäleiden poiminta tehdään talkoohengessä. Ei ole thaimaalaisia joukossa.

Ja mitä siihen tulee, niin muu maa on aina mustikka !

’Sivummalta seuraaja’

Roope Dessutom kirjoitti...

Minulla ei ole mainitusta syystä marjoja ollenkaan. Ostan ne hallista tai pakasteena kaupasta.

Yllättävää, luulisi rypäleiden keräämisen olevan helppoa, kun ei tarvitse köyristellä selkää. Korien kantaminen on sitten ihan toinen juttu. Tästä minulla ei kuitenkaan ole kokemusta, joten en sano mitään.
Dessu

Anonyymi kirjoitti...

...poimijat pääsee toki helpolla, kuten Dessu arvelee, kun rypäleet saa poimia seisten. Ne korien kantajat joutuu koville. Ahneus painona tuntuu kantajien kuormissa ! Siitä yritin kertoa :D

"Sivummalta seuraaja"



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...