maanantai 26. syyskuuta 2011

Muistomerkit

Kotikaupunginosassani Helsingin Töölössä sijaitsee paljon merkkihenkilöiden patsaita ja muistomerkkejä, kuten viime vaalien alla blogissani "Postmodernia"  kirjoitin.
Patsaita on muitakin kuin entisiä presidenttejä. Yksi omituisimmista esittää Lasse Vireniä, 70-luvun suurta juoksijatähteä (kuvan saa klikkaamalla suuremmaksi). Kun katson patsasta, en löydä siitä mitään ”suuruutta”, se on kuin mikä tahansa rimppakinttuinen heppu, joka on pinkaissut lenkille. Toisaalta: pelättävää postmodernismia se ei vähimmässäkään määrin edusta!

Patsas sijaitsee Töölön poliisiaseman & juoppoputkan edustalla puiden varjostamalla ja sateen liejuttamalla paikalla. Sijainti on omituinen, moni ei sinne löydä, sillä patsasta ei helposti huomaa. Sijaintipaikkaa on varmaankin perusteltu sillä, että näköetäisyydellä sijaitsee Olympiastadion. Lähellä autojen parkkikentän laidalla sijaitsee myös toisen suurjuoksijan - Paavo Nurmen - patsas.

* * * 
Äskettäisellä Münchenin matkallani tein muutakin kuin maistelin mestareiden makkaroita . Matkan yksi kohokohta - ikään kuin pakanan suorittama pyhiinvaellus - oli käynti suomalaisen juoksu-urheilun pyhääkin pyhemmällä paikalla, Münchenin olympiastadionilla, sillä paikalla, jossa Lasse Viren kaatui mutta nousi.


Kummallista, ettei Suomen urheiluliitto tai Olympiakomitea tai mikään muukaan asianosainen ole ollut aktiivinen, jotta tapahtumapaikalle takasuoran alkupuolelle juoksuradan reunaan olisi saatu edes muistolaatta. Patsas siihen olisi ehkä vähän vaikea sijoittaa, sillä se häiritsisi kentän käyttöä eikä rähmällään oleva urheilijapatsas olisi ehkä kovin sankarillisen näköinen. Mutta muistolaatta, mielellään kultainen. ”Tällä paikalla suomalainen kestävyysjuoksija L.V. kaatui mutta nousi ja voitti 10 km:n juoksun kultamitalin maailmanennätysajalla…”

Sellainen tarvittaisiin muistuttamaan jälkipolvia, että siinä kohdassa on saanut alkunsa yksi suomalaisen sankaruuden suurista kertomuksista. Ilman kaatumista se ei olisi läheskään yhtä suuri kertomus. Siitä tuli suurin kertomus sitten Hannes Kolehmaisen ”Juoksi Suomen maailmankartalle…” Ja toistaiseksi viimeisin suuri kertomus, ainakin myönteisessä merkityksessä esitetyistä.

Toisessa kuvassa Münchenin olympiastadionin edustalla sijaitseva voittajien kunnialista. Se ei kuitenkaan kerro mitään SIITÄ tapauksesta.

4 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Aina kun pistetään patsas pystyyn niin pitäisi olla selitys, kuka hän on ja mitä hän on tehnyt että sai patsaan. Antaisi kokonaisemman kuvan tai jotain sinne päin...

(Jäin miettimään, oliko näin Saksassa mutta ainakin Sveitsissä oli pieni selitys.)

Jännityksellä ja kauhulla odottelen millainen Halosen patsaasta tulee kun sellasita aletaan valmistaa!

kariav kirjoitti...

Lieneekö poliisiasemalla ja Virenin koulutuksella olla jotain yhtymäkohtaa ja seurausta sijoituspaikan suhteen?

Sari, Halosesta on jo patsas, taitaa olla vielä sisätiloissa.

Patsaan tekijä on Taisto Rauta.

Dessu kirjoitti...

Ihan totta, tätä poliisikoulutusta en ole tullut ajatelleeksi. Poliisin patsas kuuluu putkan eteen.

Eikä siitä ole pitkä matka eduskuntaankaan, toiselle työmaalle. Virenin patsas sopisi hyvin senkin talon eteen. Siinä on jo kolme patsasta, mutta niistä kaksi seisoo kankean näköisenä ja yksi peräti istua röhnöttää. Juoksijapatsas antaisi dynaamisen vaikutelman sille talolle.

Tarja Halosta esittävää patsasta en ollut ennen nähnytkään. Kelvanneeko tuollainen? Se Rafael Wardin maalaama taulukin oliihan toisenlaista tyylilajia, etten sanoisi raikas.

Voi olla, että Tarjasta tehdään postmoderni patsas. Arvailen myös, ettei Ahtisaarikaan ehkä ole näköispatsastaiteen ylimpiä ystäviä.

Dessu

Dessu kirjoitti...

LinkWithin näyttää jo hieman toimivan. Mutta ei hyvin. Se yhdistää nyt teksteihin vääriä kuvia.

Yritän vielä korjailla, jos osaan.Jos jollakin lukijalla on käytössä sellainen systeemi,joka ilmoittaa Dessun blogin uudesta tekstistä, niin älkää turhaan reagoiko. Korjailen ja testaan onnistumista. Uutta tekstiä ei ole tänään tulossa.

Dessu